Egyptiläiset toimivat, netti katseli vierestä

24.2.2011

Petteri Järvinen

Kun levottomuudet alkoivat Egyptissä, maan viranomaiset katkaisivat nettiyhteydet vaikeuttaakseen tiedonkulkua ja estääkseen kansaa järjestämästä mielenosoituksia. Teko herätti länsimaissa suurta huomiota.

Onko sosiaalisesta mediasta tullut uusi valtiomahti? Murtaako internet tyrannien vallan? Tuoko se kansalle sananvapauden ja oikeudenmukaisuuden?

Me länsimaalaiset näemme asiat omien silmälasien läpi ja peilaamme kehitystä omaan historiaamme. Koska netti ja sananvapaus on tärkeää itsellemme, näemme sen ratkaisuna muidenkin ongelmiin. Niin yksinkertaisia asiat eivät kuitenkaan ole.

Mubarakin pitkään kestänyt yksinvalta herätti tyytymättömyyttä, joka lopulta kärjistyi avoimeksi kapinaksi. Tärkeimpänä syynä ei ollut puute sananvapaudesta vaan talouden jatkuva heikkeneminen ja ruuan hinnankorotukset. Kehittyvissä maissa on pakko edetä tarvehierarkian sanelemassa järjestyksessä. Alimmilla portailla on ruoka, polttoaine ja taloudellinen turvallisuus. Sananvapaus on huipulla, jonne alhaalta on pitkä matka.

Nettiyhteyden katkaisusta taisi lopulta olla eniten haittaa viranomaisille itselleen. Ainakaan se ei estänyt kapinaa. Puhelin, lehdistö ja viidakkorumpu ovat paljon tärkeämpiä kuin netti jo senkin vuoksi, että vain hieman yli puolet egyptiläisistä on lukutaitoisia.  Harvalla on tietokonetta tai älypuhelinta, jolla surffata ja tviitata mellakoiden alkaessa.

Internet yhdistää ihmisiä maiden välillä mutta erottaa heitä maiden sisällä. Netti oli epäilemättä tärkeä koulutetulle väelle, joka piti sen kautta yhteyttä ulkomaailmaan. Heidän kauttaan länsimaihin välittyi vaikutelma netin keskeisestä roolista tapahtumissa, mutta se kertoo enemmän meistä kuin egyptiläisistä.

Toivomme, että demokratia ja sananvapaus leviävät kaikkiin maihin, ja että internetillä olisi kehityksessä keskeinen rooli. Ajattelun uskottavuutta murentaa länsimaiden kaksinaamainen toiminta alueella. Yhdysvallat ja EU-maat, niiden joukossa myös Suomi, ovat vuosia tukeneet Tunisian, Algerian, Libyan ja Egyptin johtoa hyvin tietoisina näiden maiden ongelmista ja puuttuvista ihmisoikeuksista. Länttä on kiinnostanut halpa öljy ja sille suotuisan voimatasapainon säilyminen alueella.

Kun kansa sitten lopulta kaataa diktaattorinsa, länsimaat kääntävät yhdessä yössä takkinsa ja alkavat ylistää demokratian voittoa. Ei ihme, ettei länsi juuri saa sympatiaa paikallisilta ihmisiltä. Ensimmäisissä vaaleissa he saattavat valita hyvinkin yllättäviä johtajia ja äänestää väärin. He saattavat jopa kannattaa nettikäytön rajoittamista. Twitter ja Facebook eivät pelastakaan koko maailmaa.

Myös suomalaisten on syytä katsoa peiliin. Olemme muiden mukana tehneet kauppaa nyt kaatuvien diktaattorien kanssa. Muiden mukana me myös käännämme takkimme siirtymällä yhdessä yössä kansan puolelle.
Miten uskottavaa kaiken tämän jälkeen on se, että eräät suomalaiset kritisoivat äänekkäästi Venäjän ja Kiinan ihmisoikeustilannetta? Mikä oikeus meillä on opettaa muita, kun emme itsekään noudata oppejamme?

Kirjoittaja on kokoomuksen ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Tweet