Terrori ja mielenterveys

30.11.2007 0.00

Tuomas Rantanen

Niemeläinen ihmetteli (VL 16.11.), miksi Jokelan itsemurhaiskua pyritään tekijän poliittisista kirjoituksista huolimatta tulkitsemaan vain mielenterveyskysymyksen kautta, kun taas esimerkiksi New Yorkin kaksoistorneihin tehdyt hyökkäykset ja suuret kansainväliset pommiattentaatit nähdään tekijöidensä poliittisten motiivien kautta.

Hänen mielestään kaikkia itsemurhaiskujen tekijöitä pitäisi arvioida samalla tavoin, joko poliittisina toimijoina tai sitten mieleltään järkkyneinä irrationaalisesti toimivina yksilöinä.

Ilmeisestä oppineisuudestaan huolimatta Niemeläinen erehtyy kyllä pahasti puoskaroimaan psykologian alaa. Mielisairaus ei ole sama asia kuin irrationaalisuus. Myös mieleltään järkkynyt ihminen yleensä etsii teoilleen ja tunteilleen rationaalisia perusteita. Yhtä hyvin yksilön pyrkimys äärimmäiseen rationaalisuuteen voi olla merkki jopa syvästä persoonallisuushäiriöstä.

Vaikka poliittisesti perustellun väkivallan tekijällä voi hyvin olla mielenterveysongelmia, edes omassa kulttuurissamme tätä ei pidetä välttämättömänä edellytyksenä väkivaltaisiin tekoihin. Ajatus tietyssä tilanteessa syntyvästä oikeutetusta sodasta ja jopa välttämättömistä siviiliuhreista ei ole meillekään tyystin vieras.

Minusta on ymmärrettävää, että Jokelan ampujan kirjoitusten tietty ristiriitaisuus ja yhteisöllisen poliittisen motiivin yli korostuva itsetuhoisuus ovat omiaan painottamaan motiivien tulkinnassa psykologisia tekijöitä laajemmin jaetun poliittisen ohjelmallisuuden sijaan. Tietenkään tämä ei sulje pois sitä, etteikö meidän kannattaisi pysähtyä ajattelemaan tapausta myös elämäntapaamme ja koulumaailmaamme liittyvänä poliittisena haasteena.

Niemeläisen mainitsemien kansainvälisen terrorismin esimerkkeihin taas kuuluu se, että niitä korostuneen yhteisöllisesti synnytetään suhteessa kansainvälisesti tiedettyihin suuriin poliittisiin jännitystiloihin. Siksi niiden poliittisuus on usein melko kiistattakin yleisesti jaettavissa, vaikka aina mahdollista että itse kunkin itsemurhaiskun tekijän henkilöllä on myös tavalla tai toisella syntyneitä psykologisia ongelmia.

Erityisen epäonnistunutta tässä vertailussa on sekin, että kansainvälisen terrorismin ehkäisyssä on välttämättä käytettävä myös sellaisia kansainvälisen politiikan keinoja, joista Jokelan kaltaisessa tapauksessa on kovin vähän hyötyä.