Ruokavalion riskien ymmärtämiseen tarvitaan suhteellisuutta

16.11.2007 0.00

Mikael Fogelholm

Vihreä Lanka (VL 2.11.) käsitteli elintarvikkeita. Artikkeleissa kehuttiin luomuruoan ravintosisältöä ja pelättiin muun ruoan lisäaineita ja geenimuunneltuja raaka-aineita. Kirjoituksissa oli asiaa, mutta niistä puuttui ymmärrys hyötyjen ja haittojen suhteellisuudesta.

Luomumaidon paremmalla antioksidanttimäärällä tai luomuvihannesten suuremmalla rautapitoisuudella ei ole vaikutuksia terveyteen, sillä nämä elintarvikkeet eivät ole kyseisten aineiden kannalta tärkeitä lähteitä edes luomuversioina. Valitettavasti jotkut tärkeät erot ovat toiseen suuntaan. Esimerkiksi Suomen maaperässä on vähän seleeniä, mikä on lannoitteiden seleenin avulla korjattavissa. Niinpä luomuviljan seleenipitoisuus on perusmaatalouden viljaa huonompi. Luomumaidosta taas puuttuu esimerkiksi ”tavalliseen” maitoon lisätty D-vitamiini.

Mitään selvää näyttöä luomuruoan yleisesti paremmasta ravintosisällöstä ei ole. Luomuruoan tuotannon lisääminen on kannattavaa, mutta perusteet ovat ekologisia ja eettisiä, eivät ravitsemuksellisia.

Toisessa artikkelissa kerrottiin ruoan lisäaineista ja geenimuunnelluista raaka-aineista. En lainkaan kaipaa geeniruokaa, ja minusta torjunta- ja lisäaineita pitäisi käyttää mahdollisimman vähän. En myöskään ole kirjoittajan kanssa eri mieltä tuottajan vastuusta. Mutta sen enempää geenimuunnellut elintarvikkeet kuin lisä- tai torjunta-aineetkaan eivät ole merkittävä terveysriski.

Valtaosa maailman ravitsemukseen liittyvistä terveysongelmista johtuu sydän- ja verenkiertosairauksista, kakkostyypin diabeteksesta ja eräistä syöpätyypeistä. Näiden vaaraa voidaan pienentää muun muassa pitämällä paino tasaisena sekä syömällä vihanneksia, hedelmiä, täysjyväviljaa, kalaa ja kasviöljyjä.

Väärien ruokavalintojen rinnalla geenimuuntelun tai lisäravinteiden aiheuttama terveysriski on siis varsin pieni ainakin väestötasolla. Ihmisillä näyttää kuitenkin olevan taipumus liioitella joitakin riskejä ja ehkä tahtomattaan vähätellä muita. Tyypillinen esimerkki on tupakoitsija, joka jatkaa sauhutteluaan, mutta pelkää ruuan lisäaineita.