Ajan ja avaruuden äärillä

9.11.2007 0.00

Eno

Aika alkoi, mutta lopusta ei ole tietoa.

Tietämätön kysyy: Neljä kysymystä Enolle: a) Mistä aika alkoi? b) Mihin se päättyy? c) Mistä avaruus alkaa? d) Onko mitään alkua edes ollut olemassa?

–Immanuel Hawkins

Eno vastaa: Näin syyspimeillä on veikeää kulkea niska kenossa ja katsella avaruuden syviin syövereihin. Siellä se jossain on, kaiken alku! Täytyy kuitenkin olla varovainen, ettei palaa maankamaralle niin sanotusti äkkiä, kuten minulle kävi viime saunareissulla. En huomannut polulla lojunutta Ladan kampiakselia (älkää kysykö) ja tuiskahdin turvalleni.

Aloitetaan viimeisestä kysymyksestä. Kaiken alku – sekä ajan että avaruuden – on ollut olemassa noin 13,7 miljardia vuotta sitten. Tapahtumaa kutsutaan alkuräjähdykseksi, ja olet varmasti kuullut siitä. Jos et, tarkista koulutuksesi.

Alkuräjähdys on käsitteenä arkijärjelle konstikas. Normaalijärki kun ajattelee, että totta kai sitä ennen oli aikaa. Mutta näin ei vaan voi ajatella, koska aikakin alkoi tuosta hetkestä. Alkuräjähdystä voisi verrata ajan suhteen Pohjoisnapaan: ei voi olla paikkaa, joka olisi Pohjoisnavasta pohjoiseen. Samalla tavalla ei ole aikaa ennen alkuräjähdystä.

Avaruuden alku -kysymyksen voi käsittää kahdella tavalla. Avaruushan alkaa siitä, mihin ilmakehä loppuu – viimeistään tuhannen kilometrin korkeudessa, tosin siitäkin ylöspäin on ohutta kaasua – ja jatkuu äärettömiin joka suuntaan. Toisaalta avaruus alkoi samasta kuin aikakin, alkuräjähdyksestä. Kaikki avaruus, jota voimme havaita, kuuluu määritelmällisesti maailmankaikkeuteen. Sen ulkopuolella ei ole mitään, tai ei ainakaan mitään, mistä voisimme tietää jotain.

Mihin kaikki sitten loppuu? Tällä hetkellä tästä ei olla varmoja. Erään teorian mukaan maailmankaikkeuden laajeneminen päättyy eräänä päivänä ja suunta kääntyy takaisin. Niin avaruudella ja ajalla olisi myös suuri loppurysähdys.

Toisten teorioiden mukaan mitään loppurytistystä ei tule, vaan maailma yksinkertaisesti hiipuu hitaasti olemattomiin, aine hajoten ja jäähtyen kohti absoluuttista loppupistettä. Lopussa ei kai sitten olisi juuri mitään. Ehkä aikaa ja avaruutta, mutta ei mitään tapahtumista. Vähän niin kuin meidän perällä marraskuisena maanantai-iltana.