Wikiflood

8.12.2010

Jyrki Kasvi

Wikileaksin julkaisemia Yhdysvaltain ulkopoliittisia dokumentteja on päivitelty tiedotusvälineissä jo viikon päivät. Mehukkaiden paljastusten ja nolojen henkilökuvien varjoon on jäänyt paljon suurempi uutinen, kansainvälisen diplomatian pelisäännöt muuttuivat yhdessä yössä peruuttamattomasti.

Internetissä ei koskaan voi olla aivan varma, että edes maailman johtavan suurvallan tiedot pysyvät salassa. Tietosuojassa ei tarvita kuin yksi reikä, ja tiedot leviävät hallitsemattomasti. Eikä aukotonta tietoturvaa olekaan. Vanhaa hokemaa lainaten: ”information wants to be free”. Ensimmäisenä internetin karuun todellisuuteen törmäsi musiikkiteollisuus, nyt Yhdysvaltain ulkoministeriö.

Jatkossa diplomaatit ja muut viranomaiset niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin miettivät aivan eri tavalla, mitä ja miten raportteihinsa kirjaavat. Jokaisen dokumentin pitää kestää myös julkisuuden valokeilassa siitä riippumatta, onko se julkinen, luottamuksellinen vai salainen.

Toinen Wikileaksin viimeisimpään massavuotoon liittyvä kysymys on se, miten yksi aliupseeri pystyi imuroimaan ainakin 250 000 dokumenttia ilman, että kukaan kiinnitti siihen mitään huomiota. Suomessa väärän potilaan tietoja katsova sairaanhoitaja jää kiinni, Yhdysvalloissa ei ilmeisesti tiedetä edes sitä, ketkä kaikki ovat ”salaisia” tietoja käsitelleet.

Tietojen vuotajan asemesta Yhdysvaltojen tulisikin selvittää, ketkä ovat kyseisen dokumenttien hallintajärjestelmän määritelleet, toimittaneet ja hyväksyneet ja tarkistaa pikapikaa kaikkien muiden heidän tekemiensä järjestelmien tietoturva.

Wikileaksia on syytetty Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden ja yhteyshenkilöiden hengen vaarantamisesta. Toisessa vaakakupissa painaa se, että Wikileaks on jo lyhyen historiansa aikana paljastanut Yhdysvaltain hallinnosta ikäviä tosiasioita, jotka demokratiassa nimenomaan kuuluvat julkisuuteen.

Surullisimpana esimerkkinä viime keväänä julkaistu taisteluhelikopterista Bagdadissa kuvattu video, jossa nauravat amerikkalaissotilaat ampuvat maassa juoksevia irakilaissiviilejä. Virallisen raportin mukaan helikopterit vastasivat tuleen, mutta videolla ei näy yhtäkään asetta.

Niin kauan kuin eri maiden hallinnossa ja armeijoissa työskentelevät ihmiset kokevat, että asiakirjojen salaamista käytetään virheiden ja väärinkäytösten peittelemisen, niin kauan salaisia asiakirjoja myös vuodetaan julkisuuteen. Internet ja Wikileaks ovat vain tehneet vuotamisen paljon aiempaa helpommaksi. Kiinnijäämisen riskikin on olematon, jos ei sorru kehuskelemaan tekosillaan julkisesti, kuten Wikileaksin lähde erehtyi tekemään.

Wikileaks avaa amerikkalaista demokratiaa väkisin, mutta mikä on Wikileaksin ja sen perustajan Julian Assangen todellinen agenda? Millä perustein itsevaltaisesta johtamistavasta kritisoitu Assange valikoi julkaistavat dokumentit? Poistetaanko aineistoista jotain ja millä perusteilla?

Wikileaksilla on vastaava vuotomonopoli kuin Googlella hakumonopoli. Mitä Google ei listaa, sitä ei ole olemassa. Mitä Wikileaks ei vuoda, se ei paljastu.

Itse asiassa Wikileaks tarvitsisi kipeästi kilpailijan.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja vihreiden ehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Tweet