Sikalan omistajat ja kyläläiset napit vastakkain Lapinjärvellä

9.11.2007 0.00

Laura J. Rantanen

Sikaloiden laajeneminen kuohuttaa kyläläisiä Itä-Uudellamaalla, Lapinjärvellä. Jos laajennushanke toteutuu, Pukaron kylässä toimivat kolme sikalaa muuttuvat perinteisistä maataloustuotantolaitoksista yhdeksi valtavaksi teollisuuslaitokseksi.

Suunniteltujen laajennusten jälkeen Amerikan Porsas Oy:llä olisi 3 000 lihasikaa ja 2 000 emakkoa, Granholman tilalla 5 500 lihasikaa ja Pukaron kartanon tilalla niin ikään 3 000 lihasikaa ja lisäksi 1 000 paikan karanteeniosasto – yhteensä 14 500 sikapaikkaa.

Uudenmaan ympäristökeskuksen mukaan tällainen määrä sikoja tuottaa 39 000 kuutiometriä lietettä vuodessa. Lietelantaa joudutaan levittämään myös naapurikuntien alueelle. Osansa saavat ainakin Artjärvi, Elimäki, Liljendal ja Pernaja.

Laajennushanke on nostanut karvat pystyyn sikaloiden lähinaapureilta.

Joidenkin alueen asukkaiden mielestä sikalayrittäjät ovat vähätelleet hankkeesta asukkaille ja ympäristölle aiheutuvia haittoja. Kyläläiset pelkäävät lisääntyvien lietteenkuljetusten turvallisuusriskejä ja hajuhaittoja. Monet ovat huolissaan pelloille levitettävän lietteen vaikutuksista jokien vesiin, jotka ovat jo nyt huonolaatuisia. Sikalat sijaitsevat pohjavesialueella.

Myös Lapinjärven ympäristölautakunta on saanut kovaa kritiikkiä. Lapinjärvellä on eniten sikoja Suomessa, joten sikalanomistajia riittää ympäristölautakuntaan asti. Valtuustossa istuvan Hanne Owenin (vihr) mukaan lautakuntaa on arvosteltu maanviljelijöiden etujen ajamisesta ja sisäpiiriajattelusta.

”Lautakunnassa istuu lähes pelkästään maanviljelijöitä tai karjankasvattajia. Eivät he halua kollegojensa elinkeinoa vaikeuttaa”, Owen sanoo.

Ympäristölautakunnan sihteerin Ulla-Maija Turjan mukaan Amerikan Porsaan asioita on lautakunnassa käsitelty viime vuosina usein. Sikala on aiheuttanut jo nykyisessä laajuudessaan paljon valituksia ympäristö- ja hajuhaitoista. Lautakunnassa istuu Amerikan Porsaan yhden omistajan setä ja toisen sisko.

”Tällaisessa pienessä kunnassa kaikki ovat sukua tai tuttuja keskenään. Aikaa myöten on opittu itsensä jäävääminen”, Turja kertoo.

Usein vain on niin, että itsensä jäävännyttä paikkaamaan tullut lautakunnan varajäsenkin on jollain tavoin kytköksissä asiaan.

”Tämä on Suomessa yleinen ongelma. On paljon pieniä kuntia, joissa on totuttu elämään ystävyys- ja muiden suhteiden varassa. Se on eräs korruption muoto”, julkishallinnon professori Markku Temmes Helsingin yliopistosta toteaa.

Temmeksen mukaan voi hyvin olla, että kaunis kuvamme korruptiovapaasta yhteiskunnasta ei vastaa täyttä totuutta.

”Jos ihan raakoja ollaan, todelliset korruptio-ongelmat ovat nimenomaan kunnissa ja erityisesti pienissä kunnissa. Suuret organisaatiot pystyvät aina kontrolloimaan itseään, mutta pienissä ympyröissä kontrolli ja kritiikki vaimenee.”

Temmeksen mukaan kunta- ja palvelurakenneuudistus vienee asioita parempaan suuntaan, koska päätöksiä ei enää tehdä niin henkilökohtaisella tasolla.

”Yksiköistä tulee suurempia ja toiminnasta ammattimaisempaa. Jääviysongelmiakaan ei tule niin paljon.”