Mikael Ahlfors

Kolmen suuren etujärjestöpokkurointi ärsyttää Alpo Suhosta

3.12.2010 13.18

Saija Räsänen

Eduskuntaan pyrkivää Alpo Suhosta ärsyttää suurten puolueiden etujärjestöpokkurointi.

”Tätä aikakautta riivaa se, että ihmiset kuvittelevat, ettei tarvitse olla yhteiskunnallisesti aktiivinen”, sanoo huhtikuussa vihreiden listalta eduskuntaan pyrkivä Alpo Suhonen.

Suhoselle on vaikea keksiä määritelmää: hän on ollut niin jääkiekkovalmentaja, teatterinjohtaja kuin kunnallispoliitikkokin. 1980-luvulla Suhonen pyrki eduskuntaan kommunistisen skdl:n riippumattomana ehdokkaana, 2000-luvulla puolue vaihtui sdp:ksi. Nyt suurten puolueiden mentaliteetti ei enää kiinnosta.

”Meillä on kolme suurta puoluetta – keskusta, kokoomus ja demarit – ja ne ovat etujärjestöjen puolueita. Keskusta on MTK:n puolue, sdp SAK:n ja kokoomus Etelärannan. Se on ongelmallista, koska silloin ne ovat sidottuja suljettuun piiriin”, Suhonen sanoo.

Myös nykyinen imagonrakennuskulttuuri ärsyttää Suhosta. Kun kerran mainostoimisto kasaa puolueen imagon ja ohjelman, Suhonen lähettäisi mainosväen saman tien myös hallitusneuvotteluihin.

Jääkiekkomaailma on kokenut aatteellisen mullistuksen 1960-luvulta tähän päivään. Alun perin jääkiekko oli Suhosen mukaan työväen urheilulaji, mutta nykyään kaukalossa nähdään keskiluokkaisten ja varakkaiden lapsia.

”Ammattiurheilijoiden kanssa on usein vaikea keskustella yhteiskunnallisista asioista, koska he ovat nuoria ihmisiä, jotka ansaitsevat aivan liian paljon rahaa ja joilla on aivan liian suuri illuusio elämästä”, Suhonen sanoo.

NHL-maailmassa näkyy nyt samanlainen glamour kuin rock-tähtien elämässä. 1960-luvun vasemmistolaisesta humanismista kimmokkeen vaikuttamiseen saanut Suhonen on huolissaan rahan vallasta.

”Uusliberalismin ja markkinatalouden esiinmarssi on johtanut siihen, ettei välitetä mistään, ei ihmisestä eikä luonnosta. Jaan vihreiden ihmiskäsitykset ja arvot, siksi lähden vaaleihin”, Suhonen sanoo.

10 vuotta sitten...

”...asuin Chicagossa jääkiekkovalmentajana. Vapaa-aikaa oli vähän, kun viikossa pelasimme kolme tai neljä peliä. Vietin vuoden aikana hotellissa yhteensä sata yötä.

Pieninä vapaahetkinä nautin Chicagon kulttuuritarjonnasta, jazzbaareista, teattereista ja sinfoniaorkesterista. Jääkiekkokaukalosta sain harvoin seuraa teatteriin, aika yksin piti käydä.

Asuin vanhassa Lincoln Parkissa sijaitsevassa koulussa, joka oli remontoitu asunnoiksi. Sain tietää, että koulua olivat aiemmin käyneet suomalaisten siirtolaisten lapset. Kun palasin Suomeen, hyvät puolet korostuivat ensin: puhdas luonto ja ruoka, harvaan asuminen, kiireettömyys.”

Nyt...

”...asun Forssassa vanhassa hirsitalossa, jota olen saneerannut kymmenen vuotta. Se on ikiprojekti. Olen sveitsiläisen jääkiekkojoukkueen neuvonantaja ja matkustan siksi Sveitsiin kerran kuussa.

Tammikuussa polkaisen eduskuntavaalikampanjan kunnolla käyntiin. Pidän vihreissä siitä, ettei siellä pyritä eduskuntaan ensisijaisesti rahalla, vaan verkostoilla ja maailmankatsomuksella. Kampanjapäällikkö on vielä haussa.

Vapaa-ajalla luen ja käyn teatterissa – viimeksi luin Paul Austerin Näkymättömän ja katsoin Kansallisteatterissa Pitkän päivän matkan yöhön. Käyn uimassa forssalaisessa Vesihelmi-kylpylässä, josta löytyy hieno valikoima porealtaita, vesihierontaa ja saunoja.”

10 vuoden päästä...

”...toivon, että olen terve, sillä jo nyt sydän on välillä reistaillut. Toivon mukaan olen myös istunut kaksi kautta eduskunnassa ja kolmas on menossa. Uskon, että vihreistä on tullut kärkipuolue, jolla on 20–25 prosentin kannatus. Se on ihan mahdollista, jos kehitys kulkee kuten Saksassa, jossa vihreät on tällä hetkellä maan toiseksi suurin puolue. Pariinkin kirjaan on aineksia päässä, joten varmasti kirjoitan vielä.”

vihreät  sdp  keskusta  eduskuntavaalit  kokoomus 

Tweet