Huuliveikko

12.11.2010 16.05

Anu-Elina Lehti

Elias Koskimies solvaa esikoiskirjassaan julkkiksia, mutta sanoo arvostavansa hyviä käytöstapoja.

Sofi Oksanen. Marja Tiura. Matti Vanhanen. Marco Bjurström. Satiirin tekijät ovat viime vuodet eläneet kissanpäiviä, sillä irvimisen kohteista ei ole ollut pulaa.

Media syöttää meille koko ajan uusia ihmisiä, joiden kohtalosta pitää kiinnostua, sanoo Elias Koskimies. Koskimies on itse osa ongelmaa eli mediaa, sillä hän on käsikirjoittanut esimerkiksi hyvän maun rajoja koettelevaa TV1:n poliittista satiiria Presidentin kanslia.

Koskimies on myös juuri julkaissut esikoisromaaninsa Korusähkeitä, joka on päiväkirjamuotoon kirjoitettu kuvaus median luomasta kummallisesta maailmasta. Kirjan päähenkilö on 36-vuotias julkkishomo, jonka ystäväpiiriin kuuluvat kaikki tutut nimet Sauli Niinistöstä Virpi Kuituseen.

Kirjailija Sofi Oksasen kanssa päähenkilöllä on ongelmia.

Sofilta on tullut ei ainoastaan yksi vaan kolmekymmentä faksia, joissa hän syyttää minua väkivallasta ja Viron vainoamisesta.

”Sä olet tyypillinen suomalainen naisvihaajafasisti!” hän kirjoittaa. ”Jos se ei lopu, Imbi Paju odottaa sua rappukäytävässä!”

Kalpenen.

Saan hetkessä aikuisiän diabeteskohtauksen.

Vaikka Koskimies ei ole julkkis – ainakaan vielä – hän käyttäytyy kuin sellainen. Luultavasti olisi helpompaa metsästää presidentti Tarja Halosen puhelinnumero kuin saada Koskimiehen yhteystiedot.

Haastattelu onnistuu lopulta kustantamo Gummeruksen tiloissa Helsingin Töölössä. Koskimies parkkeeraa kustantajansa nahkasohvalle ja kertoo muuttaneensa yhteystietonsa salaisiksi, koska Presidentin kanslian tiimille tuli katsojilta kuraa kotiovelle asti.

TV-työstä on jäänyt jotakin myös Koskimiehen Korusähkeisiin. Pyrkiessään kuvaamaan nykyajan kiivasta instant-elämää hän vyöryttää lukijan tajuntaan hämmästyttävän kavalkadin viihdetoimittaja Rita Tainolan ystäviä.

Jos Korusähkeet olisi ajankohtainen tv-satiiri, se toimisi. Kirjan kohtaloksi taitaa koitua sen oma maailma, uutuuksia janoava spektaakkeliyhteiskunta. Vai muistaako joku kolmen vuoden päästä kirjan henkilöitä, esimerkiksi kuka oli Markku Laamanen?

Kirjan hahmoja yhdistää tärkeily, sanoo Koskimies.

”Näissä henkilöissä näkyy uskomaton huumorintajuttomuus ja sokeus omaa toimintaa kohtaan.”

Käsikirjoittajan ehdoton suosikkijulkkis on kirjailija Sofi Oksanen, jonka lahjakkuus häviää marinan alle.

”Kun ajattelen Sofia, tulee mieleen, että ole jo hiljaa valittava akka ja mene komeroon kirjoittamaan.”

Koskimiehen mukaan Oksasen asennetta kuvaa hyvin tämän haastattelu Helsingin Sanomissa viime kesänä helleaallon aikaan. ”Minulla ei ole aikaa sellaiseen turhuuteen”, vastasi kirjailija toimittajan kysyessä, käykö hän rannalla.

”Sofin mielestä me muut ihmiset olemme pieniä ja turhia, koska nautimme elämästä ja haluamme ruskettua.”

Rangaistukseksi fiktiivinen Sofi Oksanen joutuu Koskimiehen kirjassa päähenkilön kanssa rannalle aurinkoa ottamaan.

Elias Koskimies syntyi vuonna 1974 Joensuussa, mutta eli lapsuutensa ja nuoruutensa Pohjois-Pohjanmaan Sievissä. Kuusihenkisen perheen isä työskenteli rehtorina, äiti oli mukana kunnallispolitiikassa ja tienasi leipänsä verotoimistossa.

Sievi ei ollut oikea paikka pojalle, joka oli fanaattisen kiinnostunut Sirkus Finlandiasta, Abbasta ja Steven Spielbergin elokuvista. Jo lapsena hän tunsi kaihoa muualle.

Koskimies muuttikin parikymppisenä Helsinkiin ja teki vuosia hanttihommia ennen kuin hakeutui ammattikorkeakoulu Stadiaan opiskelemaan tuottajaksi. Hän ei koskaan valmistunut, vaan päätyi kesken opintojen tv-tuotantoyhtiö Broadcastersille käsikirjoittamaan TV1:n Uutisvuotoa.

Koskimies sanoo oppineensa kaiken tv-työstä silloisilta pomoiltaan, Saku Tuomiselta ja Juha Tynkkyseltä.

Televisiotyössä hän ymmärsi, että puolenvälin paniikki menee aina ohi. Kirjoittamiseen tulee rutiini. Koskimiehen mielestä paras kirjoittamistekniikka on se, että kirjoittaa vain.

”TV-sarjaa tehdessä on ihan sama, millaiset ovat käsikirjoittajan sisäiset tunnelmat. Ohjelma tulee ulos kerran viikossa, ja työt on pakko tehdä.”

Poliittisen satiirin tekijöitä – etenkin nuoria – on Suomessa hyvin vähän. Satiiri vaatii Koskimiehen mukaan pitkää oppimisprosessia, sillä tekstissä pitää olla useita tasoja. Hyvässä satiirissa on kärjistetty, törkeä pintakerros, jonka taakse kätketään oikea viesti.

”Tämä on sikäli kiittämätön ammatti, että oikea sanoma saattaa jäädä katsojilta huomaamatta.”

Koskimies kehuu vuolaasti ajankohtaista parodiaa tuottavaa verkkojulkaisua Lehteä. Hän pitää Kaarina Hazardia ja Jyrki Lehtolaa Suomen parhaimpina satiirikkoina.

”Tähän kysymykseen kuuluisi vastata Veikko Huovinen, mutta ensin minun pitäisi tutustua hänen tuotantoonsa.”

Koskimies kirjoitti Presidentin kansliaa irvailun grand-old-manin Jyrki Lehtolan kanssa, vaikka miesten ensimmäinen tapaaminen ei sujunut hyvin.

Lehtola luuli Koskimiestä aluksi kuvausassistentiksi, jonka tehtävä on tuoda keksejä kahvipöytään. Koskimies oli varma, ettei projekti tule päättymään onnellisesti. Toisin kävi. Lehtolasta ja Koskimiehestä tuli ystävät.

”Olen jopa ollut Lehtolan syntymäpäivillä syömässä sienikeittoa. Inhoan sieniä, joten kyllä minäkin olen ponnistellut.”

Syksyn hämärässä Gummeruksen sohvalla Koskimies näyttää ikäistään nuoremmalta, vaikka takana on sarja unettomia öitä. Hän on juuri saattanut päätökseen elämänsä ensimmäisen pitkän elokuvan kuvaukset.

”Lolita meets Being John Malkovich”, ohjaaja Koskimies kiteyttää komediansa idean.

Sekin kertoo viihdemaailmasta, ja kulkee työnimellä Likainen pommi. Elokuvan on tarkoitus saada ensi-iltansa syksyllä 2011.

”Kun työskentelen ohjaajana, ihmisten ei tarvitse pelätä, että hermostun”, sanoo Koskimies.

Nuoruuden kokemukset ovat tehneet hänestä kärsivällisen. Vastoinkäymiset asettuvat mittakaavaan, sillä Koskimies menetti isänsä 14-vuotiaana ja se pani hänen elämänsä vuosiksi sekaisin.

Murrosikä jäi elämättä, kun kaikki energia kului kriisissä olevan perheen kannatteluun. Isän kuolema muokkasi Koskimiehestä herkän miehen, joka pyrkii käyttäytymään hyvin tiukoissakin tilanteissa.

Koskimies myöntää, että on paradoksaalista, että julkkiksia solvaava käsikirjoittaja pitää hyvää käytöstä tärkeänä asiana.

”En halua menettää malttiani ja tuottaa kollegoilleni kärsimystä. Vastaavasti en suostu tekemään töitä huonon pomon tai ikävien ihmisten kanssa.”

Koskimiehen työhistoria on värikäs, mutta yksi teema puskee ansioluettelosta läpi. Koskimies toi julkihomot tv-ruutuun.

Yhdysvalloista vuonna 2005 Suomeen tuodussa ohjelmaformaatissa Sillä silmällä viisi homoa stailasi heteromiehistä salonkikelpoisia. Koskimiehen käsikirjoittama ja ohjaama tv-elokuva Päivät kuin unta puolestaan kertoi drag-ryhmästä. Myös Korusähkeiden alter ego on homomies.

”Luojan kiitos olen tehnyt elokuvaani koko tämän ajan Ajankohtaisen kakkosen homoillan jälkeen. Jos minulla olisi ollut aikaa seurata tätä kohua, olisin romahtanut.”

Homous on Koskimiehelle niin itsestäänselvä asia, ettei hän jaksaisi kuunnella homokeskustelun konservatiivisia äänenpainoja. Hän suhtautuu silti omaan viiteryhmäänsä kriittisesti.

Koskimiehen mukaan homoyhteisö osaa olla hyvin kapea-alainen ja julma. Kimeällä äänellä puhuva discohomon malli on se, johon kaapista tulevien nuorten on helpointa tarttua.

Siitä elämäntyylistä irtautuminen on oma prosessinsa.

”Jos ympäröivä maailma antaa vain tällaisia kuvia ja DTM-ravintola on täynnä sellaisia ihmisiä, niin on vaikea löytää oma tapansa olla homo.”

Mutta eikö Koskimies ollut Sillä silmällä -ohjelman käsikirjoittajana mukana luomassa tätä bailuhomon identiteettiä? Koskimiestä naurattaa.

”Älä nyt ole tosikko. Se oli sen ohjelman tehtävä viisi vuotta sitten. Tv-viihteellä on tv-viihteen tehtävä. Homokirjailijat hoitavat sen vakavamman puolen.”

Hän sanoo olevansa hyvin iloinen kansanedustaja Pekka Haaviston olemassaolosta. Suomessa tarvitaan hahmoja, jotka murtavat vallitsevaa homokuvaa.

Toisaalta, näinä aikoina on hyvä pitää vähemmistön rivit kasassa.

”Jos joku uskaltaa puhua homoudesta naamallaan, ei ole hyvä, että ryhmän sisältäkin aletaan heittää lokaa.”

Koskimies nauraa paljon ja puhuu laveasti, esimerkiksi henkilöjuttujen kliseistä – hän ehdottaa harrastuksikseen zumbaa ja pohdiskelua – ja horoskoopeista, joita hän on tutkinut vuosia.

Koskimies on kauris ja nouseva jousimies, minkä pitäisi kai olla merkki joustavuudesta. Se joutuu nyt testiin. Koskimies kaataa termoskannusta kahviinsa maitoa – mutta sieltä tuleekin teetä.

”Voi vittu, tässä onkin teetä. Noh, ei se mitään, kokeillaan tätä nyt sitten.”

Elias Koskimies, 36 v.

• Ohjaaja, käsikirjoittaja.
• Syntynyt Joensuussa vuonna 1974, asuu Helsingissä.
• Työskenteli TV1:n Uutisvuodon käsikirjoitusryhmässä vuosina 2002–2004.
• Käsikirjoittanut ohjelmia Popstars, Suomen Robinson, Sillä Silmällä.
• Ohjannut ja käsikirjoittanut Presidentin kansliaa ja tv-elokuvan Päivät kuin unta.
• Esikoiselokuva työnimeltään Likainen pommi saa ensi-iltansa syksyllä 2011.
• Harrastaa zumbaa ja pohdiskelua.
• Uskoo kabbalaan ja on juuri aloittanut heprean opinnot.

Tweet