Totista törinää

30.11.2010

Vihreät lasit

Maailmassa, jossa joka toinen kanssakansalainen on alkanut kutsua itseään mediakriitikoksi, ei ole ihan helppoa olla ammattimainen mediakriitikko.

Ammattimaisen mediakritiikin tunnistaa parhaiten siitä, että se on tavattoman totista. Lennokkaasta tähtitoimittajastakin kuoriutuu auttamaton tosikko, kun hän alkaa arvioida kollegojen tekemisiä.

Ammattimainen mediakritiikki on myös hyvin harvinaista. Tämän palstan – joka hohtaa yksinäisenä tähtenä kotimaisen mediakritiikin mustan aukon yläpuolella – lisäksi mediapalstoja ei ole monta.

Suomen Kuvalehti arvioi muun median tekemisiä viikoittain, Helsingin Sanomat vähän harvemmin. Molempien tyylilaji on Vakava Analyysi Ajankohtaisesta Ilmiöstä, kuten Nalle Puh sanoisi.

Toista äärilaitaa edustavat Iltalehteen kynäilevä Kaarina Hazard ja sunnuntain Aamulehteen mediakolumneja kirjoittava Jyrki Lehtola. Heille räyhäkäs muoto on usein sisällön uskottavuutta olennaisempaa.

Yleisradion panos mediakritiikkiin on Timo Harakan perustama ja Ruben Stillerin nykyisin juontama Pressiklubi, jossa joukko toimittajia jutustelee niitä näitä keskenään. Välillä mukaan otetaan Ajankohtainen Henkilö. Lähikuppilan horinoista ohjelma eroaa siinä, että keskustelut televisioidaan kaikelle kansalle.

Perinteisimmältä pohjalta mediakritiikkiä lähestyy toimittajien oma ammattilehti Journalisti.

Journalistiliiton julkaisu ammentaa maailmankuvansa 1970-luvulta, mikä näkyy siinä, että kaikki kevyt koetaan arveluttavaksi ja Helsingin Sanomat on edelleen se suurin saatana.

Journalistin – jonka pitäisi siis olla toimittajien puolestapuhuja – harjoittama kettuilu ei miellytä kaikkia. Metro-lehden Santtu Parkkonen kirjoitti viime viikolla omassa lehdessään, että hän eroaa liitosta protestina Journalistin ilmaisjakelulehtiin kohdistamalle halveksunnalle.

Ammattimaisen mediakritiikin ominaisuuksiin kuuluu myös se, että kriitikon päätöksistä on vaikea valittaa.

Tämänkin on vienyt pisimmälle Journalisti, joka viimeisimmän verkkouudistuksensa yhteydessä lakkautti keskustelupalstan, jossa lehteä oli rohjettu arvostella.

Nyt Journalistin ja Journalistiliiton interaktiivisuustarpeet tyydytetään parin vuoden välein Pressiklubilla järjestettävällä keskustelutilaisuudella, jossa voidaan todeta, että lehden asiat ovat paljon paremmin kuin sen kamalan Johanna Korhosen päätoimittajakaudella.

Kirjoittaja on median sisäpiiriläinen, joka on itse itsensä ankarin kriitikko.

Tweet