Zabou Carrière

Ympäristöstä tuli sivuseikka Balkanin jälleenrakennuksessa

12.11.2010 11.54

Taina Tervonen

”Pölyä, melua ja juomakelvotonta vettä.”

Maanviljelijä Zoran Pusac osoittaa pensasaidan takaa kohoavaa tehtaanpiippua. Arcelor Mittalin tehdas sijaitsee keskellä Omarskan kylää, Pusacin talon naapurissa, Bosnia ja Hertsegovinassa.

Tehtaassa erotellaan vain puolentoista kilometrin päässä sijaitsevasta avokaivoksesta louhittava rautamalmi. Se kuljetetaan Omarskasta rautateitse 300 kilometrin päähän Zenican kaupunkiin, Mittalin omistamaan terästehtaaseen. Junien lastausramppi kulkee asuintalojen vieressä. Seinät ovat rautapölystä punertavat.

Osa Pusacin pelloista on viljelykelvottomia: rautamalmin erottelussa käytettävä vesi tulvii hänen mailleen. Mies on odottanut jo neljä vuotta oikeudenkäyntiä saadakseen korvauksia tuhoista – toistaiseksi turhaan. Itse asiassa Pusac myisi mielellään tonttinsa yritykselle, mutta vastaus on tyly ei.

Maailman suurimman teräksentuottajan Arcelor Mittalin aiheuttamat ympäristövahingot Bosnia ja Hertsegovinassa ovat kiistattomat. Silti yritys sai 25 miljoonan euron lainan Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankilta (EBRD) vuonna 2006.

Kolme vuotta myöhemmin Euroopan investointipankki (EIP) myönsi yritykselle puolestaan 250 miljoonan lainan.

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki on vuonna 1991 perustettu pankki, joka tukee investointien kautta markkinatalouden ja demokratian kehitystä 29 maassa Keski-Euroopasta Keski-Aasiaan.

Euroopan investointipankki puolestaan myöntää lainoja EU:n kannalta merkittävien julkisen ja yksityisen sektorin hankkeiden rahoittamiseen ja toimii jäsenvaltioiden lisäksi noin 140 maassa, joiden kanssa EU:lla on yhteistyösopimus.

Kummatkin pankit ovat investoineet suuria summia Balkanin maihin, sekä julkisen sektorin että yritysten hankkeisiin. Esimerkiksi Bosnia ja Hertsegovinassa pankit tukevat tällä hetkellä yhteensä 155 miljoonan euron lainalla 330 kilometriä pitkän Corridor Vc -moottoritien rakentamista.

Omarskan kylän kaivosalueella Mittal on ostanut pilkkahintaan tontteja, pois louhinnan ja kaivosjätteiden alta. Maanviljelijä Radenko Stojnic on nähnyt jätevuorten lähestyvän kuukausi kuukaudelta.

Muutama viikko sitten naapuriperhe joutui lähtemään hävittyään oikeudessa Mittalia vastaan. Yritys maksoi tontista 7,5 euroa neliömetriltä, perhe vaati enemmän.

Myös Stojnic haluaisi muuttaa pois, mutta Mittalin tarjoama 25 000 euron summa ei riitä uuden tontin ostamiseen muualta. Samalla Stojnic menettäisi elinkeinonsa. Hän tietää, että vihannekset ja vilja ovat luultavasti saastuneita, samoin kuin kalat, joita hän pyytää kaivosjätteen täyttämästä tekojärvestä.

”Mutta toistaiseksi en ole kuollut siihen!”

Sekä EIB:n että EBRD:n lainat edellyttävät ympäristövaikutusten arviointia sekä julkisen kuulemisen menettelyä. Käytännössä ympäristönormien kohdalla sovelletaan paikallista lainsäädäntöä, joka saattaa olla heikko tai olematon. Korruptoituneissa maissa ympäristölupien saanti voi olla enemmän kiinni lahjuksista kuin normien kunnioittamisesta.

Julkinen kuuleminen puolestaan saattaa olla hyvin nimellistä.

”Etenkin Balkanin maissa kansalaisten kuuleminen tarkoittaa usein vain tiedoksiantoa”, sanoo Balkanin maista vastaava Pippa Gallop Bankwatch-järjestöstä, joka valvoo kansainvälisten rahoituslaitosten toimintaa.

Bankwatch arvostelee pankkeja myös avoimuuden puutteesta. Tieto yksityisen sektorin hankkeista annetaan julkisuuteen vain 30 päivää ennen lopullista lainapäätöstä, joka on useimmiten myönteinen.

Omarskassa Radenko Stojnicin talon lähettyvillä kaivoksesta johdettava muta täyttää vähitellen tekojärven, jonka toinen ranta punertaa rautapitoisesta jätteestä.

Joka kesä järven rannalla järjestetään kalastuskilpailut ja sukellustapahtuma.

Hengityselinten sairauksien ja syöpätapauksien määrä on alueella epätavallisen korkea, mutta asukkaat ovat alistuneet kohtaloonsa.

luonnonsuojelu  kaivosteollisuus 

Tweet