Roskaaminen ei lopu kuoleman jälkeenkään

2.11.2007 0.00

Sanna Kopra

Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä läheisiä, eikä muisteluakaan voida kulutushysteerisessä yhteiskunnassamme tietenkään tehdä aineettomasti. Kyllä meidän ukin haudalla täytyy olla vähintään yhtä monta kynttilää kuin naapurihaudallakin, tuntuu moni ajattelevan. Mitataanko edesmenneen läheisen arvoa kynttilöiden määrällä tai hienoilla kukkalaitteilla? Eikö jatkuva kilpaileminen paremmuudesta pääty ikinä?

Haudoille viedään pyhäinpäivänä ja jouluna tuhansia ja taas tuhansia hautakynttilöitä. Pelkästään Rovaniemen keskikaupungin hautausmaalla sijaitsevan muualle haudattujen muistomerkin ympäriltä kerätään loppuvuoden pyhäpäivien jälkeen lähes kymmenen kuutiota hautakynttilöitä.

Keväällä haudoilta kerätään 40 kuutiota omaisten haudoille talven aikana jättämiä kynttilöitä. Onneksi Rovaniemen hautausmaan työntekijät ovat ympäristötietoisia ja lajittelevat käsin kynttilöiden metalliset hatut hyötykäyttöön. Näin ei varmasti ole kaikkialla. Muoviosat päätyvät kuitenkin kaatopaikalle, koska voimalatkaan eivät huoli steariinin tahrimaa muovia poltettavaksi.

Aiheutamme ympäristöhaittoja eläissämme, mutta teemme sitä siis myös kuoltuamme. Onneksi uurnahautaukset ovat lisääntyneet merkittävästi, ne ovat perinteistä arkkuhautausta huomattavasti ekologisempia. Paitsi Lapissa, jossa tuhkautettavat vainajat kuljetetaan Ouluun saakka – Lapin alueella kun ei ole omaa krematoriota lainkaan.

Hautaustoimistoilta on vaikea saada vähentämään materiaalia, tekeväthän ne bisnestä. On heidän etunsa mukaista, että surusta ajattelukykynsä menettäneet ihmiset ostavat mitä koristellumpia arkkuja tai uurnia tai sijoittavat hautojen havutuksiin. Etenkin polttohautauksen yhteydessä riittäisi monesti vain pelkistetty puuarkku. Moni omainen sijoittaa rahaa myös väliaikaiseen ristiin, kunnes lopullinen hautakivi saadaan paikoilleen. Harva edes osaa kysyä hautausmaalta, voisiko lainata heiltä käytettyä väliaikaista ristiä.

Sama koskee kukkakauppiaita, jotka luonnollisesti toivovat omaisten ostavan mitä hienoimman kukkalaitteen muistotilaisuuteen. Kukkalaitteiden sidonnassa käytetään paljon metallilankoja ja muoviosia, jotka hankaloittavat kasviosien kierrättämistä.

Moni pudottaakin koko kukkalaitteen sekajäteastiaan, koska metallien erottelu koetaan työlääksi ja aikaa vieväksi. Surulaitteen asemesta olisikin järkevää suosia myös kukkavihkoja, joissa maatumattomia osia ei ole. Harva asiakas osaa kysyä kukkakaupasta surulaitteeseensa maatuvaa kukka-alustaa, joita nykyään on toki jo saatavilla.

Ennen sytytin jokaiselle edesmenneelle sukulaiselle ja ystävälle oman kynttilänsä. Tänä jouluna aion kuitenkin ostaa korkeintaan yhden kynttilän heille yhteisenä. Tai ehkäpä vain tyydyn ihailemaan muiden sytyttämien kynttilöiden liekkien lepatusta joulun pimeässä yössä.

Edesmenneet läheiset kun säilyvät mielessäni ja muistoissani, eikä mikään materiaali saa heitä takaisin. Eikä materiaalin vähentäminen himmennä heidän muistoa, vaan heidän arvonsa elää sydämessäni.