Politiikan päihteet

8.11.2010

Timo Riitamaa

Pään sekoittaminen on kivaa ja siihen on, kuten leikkipuistojen karuselleja ja keinutuoleja tarkkailemalla voi päätellä, ihmisellä myötäsyntyinen taipumus.

Vannoutuneinkin maitopoika hikoilee aivonsa kemikaalihöyryihin kiivaalla aamulenkillä tai kuutiolla espressoa. Askeesissa elävästä joogista otetut aivokäyrät osoittavat, että ei sielläkään kaikki aivan normaalia ole. Aina se pää jollakin on sekaisin saatava.

Vaikka viinan tinttaaminen on eduskunnan säännöllisten yöistuntojen päättymisen jälkeen romahtanut, on politiikassa päihde, joka vaikuttaa aina: valta.

Minulla on teoria, joka kuuluu näin: mitä miedompi päihde, sitä suuremmat rituaalit. Luulin kahvin kanssa sähläämiseni ylittävän surkuhupaisuuden rajat, kunnes näin puuhaan hurahtaneen laittavan teetä. Ja samalla logiikalla politiikassa on puhetta aina eniten silloin, kun se on vallattomimmillaan.

Esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa käytiin viime viikon keskiviikkona kuuden tunnin keskustelu talousarviosta, joka oli valamisen jäljiltä jo kuivunut. Samaa plasebo-valtaa voi ihailla eduskunnassa joulukuun puolivälissä käytävässä talousarvion palautekeskustelussa, viiden päivän ajan, aamusta iltaan.

Mutta miten tämä päihde vaikuttaa kliinisissä kokeissa? Tarkastellaan:

Omissa oloissaan viihtyvä, Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksiin hiljaa hipsivä ja yleensä aikoja ennen kokouksen päättymistä hiljaa pois hipsivä Mari Kiviniemi tunnettiin kuntaministeriaikoinaan naisena, jonka ympäriltä tuolit viedään.

Helsingin valtuustossa istuu neljä ministeriä, joiden puheenvuoroja yleensä kuunnellaan.  Esimerkiksi viime vuonna valtuustossa kokonaista kolme puheenvuoroa käyttänyt Kiviniemi sen sijaan on jäänyt vuosien varrella mieleen lähinnä vastustaessaan Töölön asuntolaa – hanketta jota muutoin kannatettiin kokoomuksen oikeata laitaa myöten. Välillä Kiviniemi on tehnyt ponsiesityksiä, joille ei ole oikein löytynyt tukea edes omasta valtuustoryhmästä.  

Mutta mitä sitten tapahtuikaan! Kiviniemestä tuli pääministeri ja aseman suoman vallan myötä sanavalmis, toimittajille takaisin naljaileva vallan ankerias, joka kutsuu hallitusta omalla nimellään, vetää linjaa ja ravaa toimeliaana Euroopassa.

Entinen takapenkin Vanhas-klooni on saanut rystyset valkoisena seuraavaa pääministeriyttä puristavan Jyrki Kataisen työkalupakin epäjärjestykseen ja koko kokoomuksen dödönkulutuksen kasvuun.

Ei Kiviniemi ole vieläkään valtuustossa mitään mieleenpainuvaa sanonut, mutta nyt joku käy aina välillä vaihtamassa Kiviniemen kanssa sanan. Onhan hän sentään pääministeri.

Kirjoittaja on kansanedustajan avustaja.

Tweet