Roope Ankka

1.10.2010 11.37

Anu-Elina Lehti

Internetin yhteisöpalveluihin sijoittava Taneli Tikka on muutakin kuin self-made-man, joka käyttää kallista kelloa.

You are now friends with Taneli Tikka. Profiilikuvassa nuorella miehellä on liituraitainen puvuntakki, sormet koskettavat toisiaan asennossa, joka muistuttaa Simpsoneista tutun Mr. Burnsin kammottavaa maneeria.

Olen ryhtynyt yhteisöpalvelu IRC-Gallerian entisen toimitusjohtajan, nykyisen sijoittajan Taneli Tikan, 32, Facebook-ystäväksi, koska haluan tietää, millaisen kuvan tuntemattomasta ihmisestä saa verkon kautta.

Alkukesästä ilmestynut AKU.-lehti nimitti Tikan Suomen Roope Ankaksi, jonka haltuun parhaat lelut päätyivät jo hiekkalaatikolla. Tikka on noussut tyhjästä sosiaalisen median pioneeriksi, joka osaa arvioida, onko yhteisöpalveluiden ympärillä leijuvalla hypellä todellisuuspohjaa.

Sovimme Facebookissa haastatteluajan seuraavalle viikolle. Sitä ennen ehdin stalkata Tikkaa monta päivää. Klikkaan hänen valokuva-albumiinsa: Tikka nojaa hikisenä seinään nyrkkeilyhanskat kädessä. Tikka sukeltaa koralliriutalla.

Käy ilmi, että hän fanittaa luistelija Kiira Korpea, samppanjaa, Lauri Törniä, Jyrki J. Kasvia sekä korsettiliike Belle Modestea.

Tiedän Tikasta myös seuraavan faktan. Hänellä on bisnesvaistoja, mutta hän on toisinaan liikaa aikaansa edellä.

Tikan ensimmäinen yritys – vuonna 1999 käynnistynyt Taika Technologies – perustui uskolle, että internetistä on tulossa sosiaalinen paikka. Taian tarina päättyi konkurssiin noin kaksi vuotta myöhemmin.

Konkurssin jälkeen Tikka jatkoi uraansa toimitusjohtajana muun muassa elokuvaa Star Wreck jakaneessa Fuksiini Sitessa, eli Magenta Sitessa.

Tikka kokosi omaisuutensa asteittain useilla yrityskaupoilla, joista tunnetuin on IRC-Gallerian myynti 12,5 eurolla Sulake Corporationille vuonna 2007. Hän oli paitsi IRC-Gallerian osakas myös sen toimitusjohtaja vuosina 2006–2007.

Kaupan ajoitus ei olisi voinut olla otollisempi, sillä IRC-Gallerian suosio on Facebookin vuoksi romahtanut 45 prosenttia viimeisen vuoden aikana.

IRC-Gallerian jälkeen Tikka on luottanut omaan näkemykseensä. Hän on sijoittanut varallisuuttaan noin kymmeneen ohjelmistoyritykseen. Näihin kuuluvat liikematkailijoille suunnattu verkkopalvelu Dopplr ja muslimien yhteisöpalvelu Muxlim, jonka Barack Obama on kutsunut mukaan Valkoisen talon yrittäjätapaamisiin.

Dopplr myytiin syyskuussa vuonna 2009 Nokialle huhujen mukaan 20 miljoonan dollarin hintaan.

Tikka istuu myös kymmenen internetpalveluyrityksen hallituksessa ja on mukana alan näköalapaikoilla, esimerkiksi Tekesin Verso-ohjelmassa, joka auttaa suomalaisia ohjelmistoyrityksiä kasvamaan.

Aika harvan 32-vuotiaan ansioluettelo näyttää tältä. Missä tällaisia menestyjiä kasvaa? Se ei selviä googlaamalla.

Tapaamme lounaalla Tikan valitsemassa helsinkiläisessä ravintola Juuressa. Tikka näyttää nuoremmalta kuin osasin odottaa. En yllättyisi, jos hän kertoisi tulleensa paikalle skeittilaudalla.

Tikalla on yllään tummansininen kasmirneule ja kallis kello, olkavarrella roikkuu sporttinen reppu. Hän tilaa pihvin. Olen selvästi saanut vääriä singnaaleja internetistä, sillä yllätyn Tikan rentoudesta ja epämuodollisuudesta.

Hän ei olekaan nettisukupolven Sarasvuo, joka saarnaa konsulttikielellä uuden median ihanuudesta.

Sijoittaja Tikan sähköpostiin putkahtaa vuosittain satoja rahapyyntöjä. Massasta on kuulemma helppo erottaa pontentiaaliset yritykset. Tärkeintä on, että yrityksessä on hyvä tiimi, vasta sen jälkeen tulevat ideat.

”Huono tiimi sössii nopeasti hyvän idean.”

Tikan innostus verkon yhteisöpalveluihin on perua nettipelaamisesta. Aikaisemmin hän pelasi World of Warcraftia yli 20 tuntia viikossa, nyt enää viisi tuntia. Facebookiin, Twitteriin ja Irc-galleriaan Tikka arvioi käyttävänsä noin kolme tuntia päivässä, lisäksi hän lukee paljon blogeja.

Tikalla on Facebookissa lähes 900 kaveria, ja hän päivittelee statustaan aktiivisesti, englanniksi tietenkin. Päivitykset ovat työkeskeisiä. Hän kirjoittaa paljon uudesta mediasta, tietokonepeleistä ja yrittäjyydestä.

Välillä hän tosin testaa, mikä hahmo olisi vampyyrien elämästä kertovassa tv-sarjassa True Blood.

Tikan itsetunto taitaa olla kohdillaan, ainakin hän postaa pedantisti profiiliinsa jokaisen tv- ja lehtihaastattelun.

Varauduin saamaan Tikasta irti vain posiitiviseksi sokeroituja lauseita. Hän osoittautuu mieheksi, joka puhuu avoimesti ikävistä asioista, olemattomasta isäsuhteestaan ja konkurssin aiheuttamasta ahdistuksesta.

Taneli Tikka syntyi vuonna 1978 Itä-Suomen Savitaipaleella gruusialaisen isän ja suomalaisen äidin esikoiseksi. Moskovan yliopistossa tavanneet vanhemmat erosivat Tikan ja pikkuveljen ollessa pieniä. Nykyisin Tikalla ei ole minkäänlaisia välejä isäänsä.

Koulussa hän oli levoton oppilas, joka halusi vain pelata jalkapalloa, käydä judosalilla ja näprätä Commodore 64 -tietokonetta. Tikka ohjelmoi ensimmäisen tietokoneohjelmansa kuusivuotiaana, hän sai värikkäät tekstimerkit muodostamaan graafisia kuvioita.

Lukion jälkeen Tikka aloitti nykyisessä Metropolia-ammattikorkeakoulussa ohjelmistotekniikan opinnot, mutta into hyytyi sähköfyysiikan ja piirisuunnittelun kursseihin. Tikka pääsi Helsingin kauppakorkeakouluun ja valmistui vuosikurssinsa priimuksena vuonna 2004.

Tikka työskenteli opintojen ohessa Nokian verkkojärjestelmäsuunnittelijana, pyöritti omaa firmaansa ja oli mukana 1990-luvun lopun it-huumassa. Tikka vakuuttaa, että tuon ajan ilmapiiristä ja kännykkäpelifirman rahanpoltosta kertova kohudokumentti Riot On! ei valehtele.

It-hypetyksen aikaan tapahtui odottamattomia ja hallitsemattomia asioita jatkuvasti. Kun asiakas soitti Tikalle aamuviideltä, tämä hyppäsi taksiin ja lensi kolmeksi päiväksi juhlimaan uppsalalaiseen linnaan.

2000-luvun alussa it-kupla puhkesi. Tikan oma yhtiö haettiin konkurssiin, ja hän masentui kuukausiksi. Seuraavaan työpaikkaan, konkurssikypsän Magenta Siten toimitusjohtajaksi, hänet houkuteltiin sillä perusteella, että ”koska olet tehnyt jo yhden konkurssin, toinen ei tunnu enää missään.”

”Se kuulosti niin hyvältä myyntipuheelta, että lähdin mukaan”, Tikka naurahtaa kuivasti.

Nuori polvi ei Tikan mukaan pidä konkurssia samanlaisena katastrofina kuin heidän vanhempansa, mutta suomalainen lainsäädäntö rankaisee konkurssin tehneitä ankarasti. Konkurssin tehneet kirjataan rekisteriin kuudeksi vuodeksi, ja heidän elämänsä vaikeutuu.

Konkurssiyrittäjän on vaikea päästä mukaan uusiin yrityksiin, sillä hänen osallistumisensa luottamustehtäviin heikentää firman riskiluokitusta.

”Tämän yhden mätämunan vuoksi yritys ei esimerkiksi saa luottokorttia ja pankit kiristävät sen lainaehtoja. Tämä järjestelmä on aivan tarpeettoman ankara.”

Konkurssikysymys nostaa selvästi Tikan pulssia. Koska konkursseja tapahtuu eri syistä, Tikka jakaisi ne kolmeen eri ryhmään. Talousrikoksien aiheuttamista ja velkojien hakemista konkursseista on syytä yhä pitää kirjaa, mutta ei saisi rangaista lieviä, riidattomia konkurssitapauksia, joissa yritys vain lopettaa toimintansa kannattamattomana.

Tikka perää suhteellisuudentajua myös käsityksiin sosiaalisesta mediasta. Hänen mielestään media vähättelee yhteisöpalvelujen bisnesmahdollisuuksia ja paisuttelee naurettavasti niiden uhkakuvia.

”Sanomalehtiä lukiessa tulee olo, että koko työura on pilalla, jos lataa jonkun kännikuvan Facebookiin.”

Tikan mukaan sosiaalinen media lisää ihmisten suvaitsevaisuutta: pienet mokailut ovat inhimillisiä.

Työnantajat suhtautuvat usein kielteisesti sosiaaliseen mediaan, mikä ihmetyttää Tikkaa. Ihmiset eivät pysty olemaan tehokkaita kahdeksaa tuntia putkeen, vaan tarvitaan kahvitunteja ja harha-ajatuksia. Ja oikeita ajatuksia.

”Luovaa työtä tekevän ihmisen on saatava impulsseja ja ajatuksia itsensä ulkopuolelta. Sosiaalinen media on tähän loistava väline. Jos työnantaja kieltää sen käyttämisen, hän on äärimmäisen typerä. Hän valitsee, että oma työntekijä on vähemmän kekseliäs kuin kilpailijan.”

Tikka lopettelee pihviään, ja on ennustamisen aika. Hän uskoo, että kansalliset sosiaaliset mediat häviävät ja jäljelle jää yksi tai kaksi suurta kansainvälistä areenaa.

Facebook saattaa tulevaisuudessa olla yhä iskussa, tai se häviää kamppailun Applelle. Muutama viikko sitten Applen Steve Jobs ilmoitti, että yhtiö laajentaa nyt toimintaansa sosiaaliseen mediaan.

Applen musiikkia, elokuvaa ja kavereita jakavassa iTunesissa on jo 170 miljoonan ihmisen luottokorttitiedot.

”Se on niin kova asiakaskanta, ettei kellään muulla ole sellaista. He pystyvät sen ja kovan brändinsä avulla ihan varteenotettavasti kilpailemaan Facebookin kanssa.”

Tikan mukaan ihmisen on tulevaisuudessa vaikea olla täysivaltainen yhteiskunnan jäsen, jos hän ei ole mukana sosiaalisessa mediassa. Nyt 1,9 miljoonaa suomalaista on jo Facebookissa, kymmenen vuoden päästä oma nettiprofiili saattaa olla lähes pakollinen.

”Muuten sinua on hankala löytää. Ja saattaa olla epäilyttävää, jos et ole mukana verkostoissa.”

Ilmiö näkyy jo nyt esimerkiksi Etelä-Koreassa. Maassa käytetään suosittua paikallista yhteisösivustoa Cyworldia, jossa korkea yhteiskunnallinen asema edellyttää tietynlaista profiilia. Siksi ihmiset maksavat ammattilaisille profiilisivujensa kustomoinnista.

”Jos olet esimerkiksi 40-vuotias uranainen, etkä ole käyttänyt rahaa profiilisi, sinulle huomautellaan siitä koko ajan”, sanoo Tikka ja lähtee harppomaan seuraavaan palaveriin.

Taneli Tikka, 32 v.

• Sijoittaja, erikoisalana internetin yhteisöpalveluyritykset.
• IRC-Gallerian entinen toimitusjohtaja.
• Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri.
• Asuu Helsingin Kruununhaassa puolisonsa kanssa.
• Harrastaa partiota, vapaaehtoista maanpuolustusta ja sandaa, eli kung fun sukuista kiinalaista vapaaottelulajia.
• Lempisaitit: Facebook, Ampparit, Xiha.com, TV-Kaista ja irc.fi.
• Lempikirja Neil Gaimanin The Sandman Chronicles.
• Lempielokuva Fight Club.
• On suuri Apple-fani, omistaa 12 erilaista Applen laitetta.

Tweet