Haasteellisen tietokirjallisuus tarvitsee tukea ja julkisuutta

26.10.2007 0.00

Pirjo Hiidenmaa

Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström ottaa kantaa tietokirjallisuuteen (VL 19.10.). Hän kysyy, miksi Suomessa ei ilmesty vakavaa yhteiskunnallista kirjallisuutta vaan tietokirjallisuus painottuu viihteeseen, muistelmiin ja muuhun kevyehköön aineistoon. Lopuksi päätoimittaja ehdottaa, että Kopioston ja säätiöiden rahaa ohjattaisiin vakavammalle tietokirjallisuudelle.

Grundström viittaa 2000 uuteen tietokirjanimekkeeseen. Sen verran julkaisevat suuret kustantajat vuosittain tietokirjoja. Toiset 2000 tietokirjaa tulevat pienkustantamoilta, mutta niitä ei näe, jos lähteenä käyttää Suomen kustannusyhdistyksen luetteloa. Tietokirjoille tarvittaisiin hyvää julkisuutta. Tietokirjallisuudelle tarkoitettua tukea on niukasti: opetusministeriö jakaa 250 000 euroa vuosittain. Jotkin säätiöt ovat tukeneet tietokirjallisuutta hienosti. Esimerkiksi Koneen säätiö tarjoaa tukea merkittävien tietokirjojen kirjoittamiseen, samoin Kordelinin säätiö ja Kulttuurirahasto. Näillä apurahoilla ei kirjoiteta viihdettä.

Suomen tietokirjailijat jakaa Kopiosto-apurahoja tietokirjailijoille. Näistä apurahoista suuri osa menee oppikirjojen tekijöille, joille ei muuta tukimuotoa ole olemassakaan, jos ei lasketa kustantamojen pieniä kannustusrahoja. Koulutus on niin monimuotoista, että aineistoja tarvitaan täsmätarpeisiin. Ajatellaan vaikka Vihreän Langan viime numerossa esiin nostamia lukutaidottomia.

Tietokirjallisuutta voidaan myös kääntää suomeksi. Grundströmin mainitsema Friedmanin Litteä maailma ilmestyi viime keväänä suomeksi. Kuinkahan moni tuntee tämän bestsellerin joko alkukielisenä tai käännöksenä? Yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta kiinnostuneille pitäisi tarjota muutakin kuin englanninkieliseltä alueelta tulevaa tietokirjallisuutta.

Missä ovat ne tietokirjailijat, jotka pystyisivät kirjoittamaan tai kääntämään Grundströmin kaipaamaa yhteiskunnallista tietokirjallisuutta? Toivottavasti joku kouluttaa heitä ja turvaa heidän toimeentulonsa. Pienten painosten myyntituloilla ani harva tietokirjailija elää. Sähkökirjat ja tietoverkot eivät ratkaise asiaa. Vaikka kirjallisuus siirtyisi verkkoon, kirjailijan työn ja ajattelun määrä ei vähene.