Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Tuuli Nieminen
Vanhusten asialla. Vanhusasiavaltuutettu Pauliina Takalan mukaan suurimmat ongelmat vanhustenhoidossa aiheutuvat hoitolaitosten toimintakulttuurista ja huonosta johtamisesta. Pöydän ääressä myös Veikko Hedman.
Keski-Suomeen maan ensimmäinen vanhusasiavaltuutettu
26.10.2007 0.00
”Vanhuksilla pitää olla subjektiivinen oikeus hoitoon, aivan kuten lapsilla ja vammaisillakin. Se on ainoa keino turvata hoito”, sanoo Keski-Suomen maakunnan vanhusasiavaltuutettu Pauliina Takala. Takalan pesti on ensimmäinen laatuaan Suomessa.
”Vanhustenhoitojärjestelmä on pirstaleinen verrattuna vaikka lastenhoitoon, jota säätelee laki. Kun ylittää kunnan rajan, säännöt muuttuvat ja on eri nimikkeitä ja yksiköitä. Vanhuspalvelulaki, jossa säädetään esimerkiksi kelpoisuudet ja hoitajamäärät, edistäisi tasa-arvoa”, Pauliina Takala sanoo.
Vanhustenhoitoa ei ohjaa mikään laki, eikä hoitotakuu koske vanhusten hoivapalveluja. Käytännössä se tarkoittaa, että vaikka vanhuksella olisi todettu hoidon tai palvelun tarve, hän ei sitä välttämättä saa.
2001 sosiaali- ja terveysministeriö antoi kunnille ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen, jossa ohjataan kuntia laatimaan ajantasaiset vanhuspoliittiset strategiat. Kunnat toteuttavat suosituksia voimavarojensa mukaan.
Jyväskylän sotainvalidien asuntosäätiön johtaja ja keskustan kansanedustajaehdokas Pauliina Takala aloittaa työnsä Keski-Suomen maakunnan vanhusasiavaltuutettuna ensi vuoden alussa. Säätiö on saanut Raha-automaattiyhdistykseltä tuen kolmivuotiseen hankkeeseen.
Takala on syksyn aikana hahmotellut vanhusasiavaltuutetun toimenkuvaa alan ammattilaisista ja asiantuntijoista koostuvan ohjausryhmän kanssa. Työhön kuuluu muun muassa aloitteiden tekemistä, kannanottoja, neuvontaa ja selvitystyötä.
”En halua arvostella kuntia tai valtiota, vaan tavoitteenani on toimia vanhusten äänitorvena päättäjiin päin. Nyt vanhustenhoitoa kehitetään keski-ikäisten ehdoilla, ei vanhusten. Strategioita riittää, vaikka pitäisi palata perusasioihin: hyvään hoitoon, syömiseen, juomiseen, lämpöön ja läsnäoloon.”
Pitkällä tähtäimellä hän pyrkii vaikuttamaan myös kuntien ja valtion talousarvioihin. Vaikutusyritykset ovat Takalan mukaan kuitenkin turhia, ellei asenteisiin vaikuteta ensin.
”Ensisijaisena tavoitteena on kääntää kielteistä vanhuskäsitystä myönteisemmäksi. Rahapäätökset eivät synny ilman asennemuutosta – tai lainsäätämää pakkoa”, hän toteaa.
Henkilökunnan vähyys ei Takalan mukaan ole niin merkittävä ongelma vanhustenhoidossa kuin usein esitetään. Suurimmat ongelmat aiheutuvat hoitolaitosten toimintakulttuurista ja huonosta johtamisesta.
”Aina ei tarvita lisää rahaa, jotta pystytään antamaan hyvää hoitoa. Työnjohdossa ei usein oteta vanhusnäkökulmaa huomioon, vaan tuijotetaan vain organisaation tehokkuutta. Jos huonoon toimintakulttuuriin tuodaan lisää henkilökuntaa, vanhusten olot eivät siitä parane”, Takala sanoo.
Takalan mukaan työn kehittäminen ja laatujärjestelmät ovat kääntyneet vanhuksia vastaan. Esimerkiksi kotihoidon henkilökunnan työajasta reilu kolmannes menee päätetyöskentelyyn ja laatutiimeihin – ei suinkaan vanhusten hoitoon.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
