Jihuu, äiti menee töihin!

23.9.2010

Äiti

Kiitos hyvistä kommenteista edelliseen blogikirjoitukseeni. Kaikkea onkin äidin väsymykseen kokeiltu: vapaailtoja, työväenopiston kursseja, MLL:n hoitajia, vapaaehtoistyötä, urheilua, jalkahoitoa ja sähkösokkeja. Okei, ei viimeistä - vielä.

Mutta asia on nyt niin, että aloitan työt tammikuussa. Osa-aikaisesti onneksi, eli teen 80-prosenttista työviikkoa ainakin ensimmäiset puoli vuotta. Saa nähdä, miten äidin käy.

Kiinnostavaa blogikommenteissa ja muussakin keskustelussa on oletus, että kotona pitäisi vaikeuksista huolimatta jaksaa, ainakin toisen vanhemmista. Useimmille on selviö, että alle kolmevuotiaiden paras paikka on koti, ja ne jotka laittavat lapsen hoitoon, ovat vähän huonompia vanhempia.

Voi ollakin, mutta miettikää, jos meidät huonommat vanhemmat pakotettaisiin olemaan kotona kolmevuotispäivään saakka. Tuloksena olisi ainakin avioeroja ja mielenterveyspalveluiden asiakkaita.

Kaikilla ei ole supervoimakasta hoivaviettiä, loputonta kärsivällisyyttä ja kykyä irrottaa pinttyneitä puurotahroja tripptrappin lovista (tarvitaanko siihen iskuporakonetta?).

Kun synnytyksen jälkeiset hormonipitoisuudet tasaantuvat, monet vanhemmat haluavat palata niihin töihin, joita aiemminkin tekivät. Ja heistä on sitäkin ihanampaa palata iltapäivällä kotiin lasten luo. Kiukkuilunkin kestää paremmin, jos ei ole kuunnellut sitä koko päivää.

Aina puhutaan siitä, että kotona hoidettu lapsi tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin päiväkotilapsi. Samalla logiikallahan lapset pitäisi hoitaa kotona kouluikään asti. Pötyä. Työssäkäyvä vanhempi antaa valtiolle joka kuukausi ison kasan verorahoja, joilla maksetaan paljon muutakin kuin päiväkodin pyöritystä.

Kotiäitidiskurssi varmasti muuttuu, jos työvoimapulasta tulee totta. Tuotetaan tutkimuksia, joiden mukaan päiväkotilapset menestyvät elämässä parhaiten, syyllistetään kotiinjääviä vanhempia laiskottelusta ja ihaillaan niitä, jotka palaavat synnytyksen jälkeen nopeimmin töihin. Politiikkaahan koko juttu on, tarkemmin sanoen talouspolitiikkaa.

Minun kohdaltani omenapiirakat on pian leivottu. Tai pehmennetään vähän: harvoista omenapiirakoistani tulee varmasti maukkaampia, kun olen välillä töissä.

Ps. Ilouutisia kestoilun kannattajille: Käytämme nykyisin kertisten ohella kestovaippoja. Ongelmana on toisen kaksosen iho, joka punoittaa, jos kestoja on käytetty koko päivä. Vinkkejä?

Tweet