Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Kohteliaisuus ei aina auta
13.10.2006 5.58
Helsingin Ullanlinnan suurlähetystökortteleissa on mielenosoituksia lähes viikoittain. Yleensä niihin ilmestyy kymmeniä ihmisiä. Anna Politkovskajan muistotilaisuudessa viime sunnuntaina oli laskujeni mukaan 2 000 henkeä.
En koskaan tavannut Anna Politkovskajaa enkä ole edes lukenut hänen kirjojaan, tuskin kaikki muutkaan kynttilämielenosoitukseen osallistuneet.
Miksi hänen kohtalonsa kosketti niin monia suomalaisia? Yksi vastaus on, että se liippasi läheltä. Jos historian heiluri olisi liikahdellut vähän eri tavalla, se olisi voinut olla joku meistä.
Tehtaankadun hiljaisessa joukossa seisoi sekin valokuvaaja, joka oli kanssani samaan aikaan kesätöissä Demarissa 1980-luvulla. Hän ei saanut julkaista Terijoen hiekoilta tekemäänsä reportaasia, koska se oli niin ”epäkohtelias” Neuvostoliitoa kohtaan. Helsingin Sanomissa se tosin myöhemmin ilmestyi.
”Epäkohteliaisuudesta” syytettiin myös Heidi Hautalaa, kun hän otti keväällä eduskunnan juhlaistunnossa esille Venäjän demokratian ongelmat. On kummallista, että Terijoen puuhuviloiden remontintarpeesta ei enää tarvitse vaieta, mutta demokratiasta puhumista pidetään epäkohteliaana.
Niistä asioista, joista Hautala ja Politkovskaja ovat puhuneet, on pakko puhua. Venäjän ihmisoikeustilanteesta ja Tšetšenian kansanmurhasta ei saa vaieta, sanoipa Käytöksen kultainen kirja mitä tahansa.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
