Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Suomen konservatiivisin nuori

Natalia Baer

Wille Rydman.
Pelimies. Kokoomusnuorten puheenjohtaja, kansanedustajaehdokas Wille Rydman tekee vain harkittuja siirtoja. Hän ärsytti mamukriittisillä puheillaan kokoomusjohtoa keväällä ilmeisesti ihan tahallaan.Natalia Baer

Pelimies. Kokoomusnuorten puheenjohtaja, kansanedustajaehdokas Wille Rydman tekee vain harkittuja siirtoja. Hän ärsytti mamukriittisillä puheillaan kokoomusjohtoa keväällä ilmeisesti ihan tahallaan.

11.6.2010 10.36

Saija Räsänen

Maahanmuuttokriittinen kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman kasvoi vasemmistolaisessa kodissa ja pelasi isän kanssa eduskuntapeliä.

”Olinhan minä hirveän outo lapsi. Kumma, etten joutunut kiusatuksi”, sanoo Wille Rydman, 24, kokoomuksen nuorten liiton puheenjohtaja.

Sitä voi tosiaan ihmetellä. Rydman tuntuu syntyneen antiikkiseksi. Hän hyräili jo lastenrattaissa Händelin Messias-oratoriota. Kun muut lapset käyttivät rahansa karkkiin, Rydman tuhlasi ne klassiseen musiikkiin. Ala-asteella hän kahlasi läpi Carl Grimbergin Kansojen historian, kaksitoista paksua opusta.

Ja perusti päiväkodissa oman puolueen.

Sanomatalon alakerran kahvilassa Helsingissä Wille Rydman istuu siististi kammatuissa lyhyissä hiuksissaan ja tekee sen, mitä harvoin nykyisin näkee, kaataa kahviinsa runsaasti kermaa.

Rydmanilla on yllään beige Burberryn t-paita, mutta useimmiten hän esiintyy julkisuudessa pikkutakissa, kauluspaidassa ja solmiossa. Kokoomusnuorten viestintäpäällikkö yritti saada hänet keväällä riisumaan solmion tv-tentin ajaksi, mutta Rydman halusi pysyä omana jäykkänä ja suittuna itsenään.

Huhujen mukaan tämän miehen vuoksi Ruotsin oikeistonuoret kieltäytyvät yhteistyöstä Suomen kokoomuksen kanssa ja Suomen kokoomusnuorista eroaa jäseniä.

”Ei pidä paikkaansa. Joka kolmas kokoomukseen liittyvä liittyy kokoomusnuoriin”, sanoo Rydman.

Hän hämmensi talvella suomalaisia vaatimalla Hufvudstadsbladetin haastattelussa Suomea luopumaan kiintiöpakolaisista ja monikulttuurisuuden korostamisesta.

Emopuolueessa Rydmanin jyrkkä maahanmuuttokriittisyys herätti heti vastalauseita. ”Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia”, ulkoministeri Alexander Stubb (kok) lausui Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän julisti, että Rydmanin puheilla ei ole mitään tekemistä kokoomuksen virallisen kannan kanssa.

Rydman on aamu-uninen, ja tuolloin 19. maaliskuuta hän heräsi tekstiviestien piipitykseen. Kaverit olivat lukeneet aamun lehden ja kertoivat Rydmanille, mitä ulkoministeri tästä ajatteli. Rydman vain nauroi.

Hän nauroi silloinkin, kun vihreä kunnanvaltuuttu Emma Kari vertasi Facebook-päivityksessään Rydmanin seuraa ruosteisiin nauloihin, joita hakataan pohkeisiin. He olivat matkustaneet yhdessä junalla Pasilasta Helsingin keskustaan osallistuttuaan radion keskusteluun koulujen kasvisruokapäivästä.

Rydman on viihdyttänyt 1 500 Facebook-kaveriaan Karin kommentin lisäksi liittämällä profiiliinsa tuntemattoman blogikirjoittajan kommentin, jossa Rydmanin poliittinen tuoreus rinnastetaan 1970-luvun stalinistin pieruun.

Sanomatalon arkkitehtuuri on modernia, seinät ovat yhtä suurta ikkunaa. Rydman itse asuu 1800-luvulla rakennetussa uusklassisessa kivitalossa Kampissa ja sanoo pitävänsä pikkutarkasti kiinni perinteistä.

Hän kuuntelee kaksiossaan isoisän isoisän isän öljylampun, kynttilänjalkojen ja isoisän isoisän muotokuvan keskellä barokkimusiikkia. Perinteet korostuvat juhlapyhinä.

Rydmanin mielestä jouluna on syötävä aina samoja ruokalajeja samassa järjestyksessä ja keraamiseen naamioon pukeutuneen joulupukin on sanottava, aina ruotsiksi, tutut vuorosanat: ”Ja, ja, ja, det är jul igen.” Pukin viitta on yli sata vuotta vanha.

Historiafriikiksi Wille Rydman on yllättävän malttamaton. Hän turhautuu, jos päivään jää joutoaikaa. Valtiotieteiden maisterin tutkinto valmistui kahdessa vuodessa, ja lisäksi Rydman on opiskellut Sibelius-Akatemiassa sekä toiminut Marja Tiuran (kok) ja Sampsa Katajan (kok) eduskunta-avustajana.

”Suunnittelen elämäni niin pitkälle kuin mahdollista. Kun minut valittiin kokoomusnuorten puheenjohtajaksi, päätin, että seuraava etappi on eduskunta”, sanoo kokoomuksen listoilta ensi kevään vaaleissa kansanedustajaksi pyrkivä Rydman.

Esikuvat ainakin ovat suuria. Rydman ihailee presidentti Risto Rytiä, joka asetti Suomen edun oman henkensä edelle allekirjoittaessaan jatkosodan lopulla 1944 Ribbentrop-sopimuksen.

Nykypäivän poliitikoista Rydman arvostaa Sauli Niinistöä, joka sanoo ääneen vaikeita asioita, vaikka ne eivät miellytä suurta yleisöä. Samaan hän sanoo pyrkineensä itsekin laukoessaan kiisteltyjä kommenttejaan maahanmuutosta.

Soittokierros kokoomuksen ja muiden puolueiden nuorisopoliitikoille antaa vähemmän ylevän kuvan Rydmanin kohulausunnoista. Häntä pidetään mediapeliä pelaavana shakkimestarina, joka hakee julkisuutta hinnalla millä hyvänsä. Rydman vaikuttaa ihmiseltä, joka on käsikirjoittanut elämänsä, ja nyt tarina täytyy enää elää.

Hänen musiikillinen idolinsa on mahtipontisista oopperoistaan tunnettu säveltäjä Wagner.

”Ehkä olen vähän suuruudenhullu”, hymähtää Rydman ja naputtaa sormillaan pöytää.

Ympäröivissä pöydissä kahvilassa nuoret äidit heijaavat lastenvaunuja ja puhuvat matalalla äänellä, etteivät herättäisi vauvoja päiväunilta. Rydmanin katse hipaisee rattaita, josta nuori nainen nostaa syliinsä vääntelehtivän käärön.

”Oi, kun saisi joskus perustaa perheen ja elää normaalia perhe-elämää”, Rydman huokaa.

Hän haaveilee siitä, mitä ei ole itse saanut. Vanhemmat erosivat, kun hän oli nelivuotias. Wille ja sisko Saara jäivät asumaan äidin luo.

Joka toinen viikonloppu vierailtiin tiedotuspäällikkönä työskennelleen isän luona. Vaikka äiti elää, Rydman kokee menettäneensä hänet. Isä kuoli syöpään vuonna 2007.

Vaikka Rydman on menettänyt perheenjäseniään, hänen tärkeimmät ihmisensä ovat sukulaisia. Musiikki-innostus on peräisin isoisältä, kuuluisalta säveltäjältä Kari Rydmanilta, 73. Toinen Wille Rydmanille keskeinen henkilö on proviisoriksi opiskeleva sisko.

”Kuljimme samojen kokemusten läpi, ja se rikkoisi minua tosi pahasti, jos siskolle kävisi jotain”, hän sanoo.

Ennen kuolemaansa isällä oli tärkeä rooli Rydmanin poliittisen kiinnostuksen heräämisessä. Ala-asteikänen Rydman pelasi isänsä kanssa innoissaan eduskunta-aiheista peliä. Isä puhui paljon politiikkaa ja äänesti aina demareita.

Kuinka pojasta siis tuli kokoomuslainen?

Viikkoa myöhemmin Wille Rydman tekee punavuorelaisessa ravintolassa päätöksen.

”Tilataanpa oikein miehekäs pitsa.”

Himmeässä valaistuksessa vilahtelee farkkuja ja rentoja huppareita. Rydmanin seurassa istuu neljä nuorta miestä, joiden kanssa Wille kävi koulua Kruununhaan taidepainotteisella yläasteella.

”Muistatko, Rydman, millaista vääntöä sinä ja minä kävimme oppilaskunnan puheenjohtajuudesta? Uskonnonope oli mun puolella ja sanoi, että mulla on pahuuden voima vastassa”, Juha-Pekka Hippi naureskelee.

Tämän kaveriporukan ansiosta Rydmanin ajattelu kääntyi teininä oikeistolaiseen suuntaan.

”Vapauduin siitä, miten asiat nähtiin kotona. Huomasin, että maailmaa voi hahmottaa toisinkin”, Rydman sanoo.

Kotona ihmisten tasa-arvo oli arvoista tärkein. Rydman alkoi olla toista mieltä. Pekonin pureksinnan lomassa hän kertoo, että ihmiset syntyvät kyvyiltään ja luonteiltaan erilaisina. Niinpä on luonnollista, että jotkut saavuttavat ahkeralla työllä elämässä enemmän kuin joku muu.

Seitsemännellä luokalla hän kompuroi aatteellisessa kriisissä huomatessaan, ettei isä ollutkaan ehdoton periaatteissaan. Silloisen Rydmanin mielestä oli käsittämätöntä, että vasemmistolainen isä saattoi hyväksyä markkinatalouden.

Rydman päätti unohtaa politiikan täysin ja keskittyä musiikkiin tähtäimessään ammattisäveltäjän ura. Hän pyrki luomaan oman versionsa Bachin säveltämästä Markus-passiosta, josta on säilynyt vain osa. Yöt ja päivät kuluivat passion kimpussa niin tiiviisti, ettei 14-vuotiaalla Rydmanilla ollut mielestään aikaa edes katsella mökillä ulos ikkunasta.

”Ajattelin, ettei minulla ole varaa vapaa-aikaan”, Rydman sanoo.

Suhtautumiseen vaikutti myös se, että Rydman koki olevansa vastuussa perheestä. Nykyisinkin Rydman haluaa, että asiat sujuvat hallitusti ja mieluiten hänen tahtonsa mukaan.

Pitsanmurusten äärellä kaverit kertovat tästä esimerkin: 16-vuotiaina porukka oli Vihdissä Rydmanin kesämökillä ja lauloi Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuvasta tuttua Hei hoo -laulua. Rydman hermostui, kun kaikki eivät osanneetkaan laulaa kunnolla.

Haastattelun jälkeen tulee selväksi, että Rydman muistaa perinteiset käytöstavat. Astuessamme ulos ravintolasta hän avaa naiselle oven.

Edit 2.5.2017 Kohtaa Wille Rydmanin lapsuudesta muokattu.
Edit 24.4.2019 Jutusta on poistettu yksityiselämään kuuluvia  arkaluontoisia seikkoja.






Viite