Epäilyttävän lyhyt jono

28.9.2007 0.00

Elina Grundström

Suomen uusi ulkopoliittinen johto on ollut liikuttavan innostunutta siitä, että heitä on kutsuttu vierailuille Washingtoniin. Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) ja puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) ovat päässeet tapaamaan republikaaniset virkasisarensa ja -veljensä. Seuraavana on jonossa pääministeri Matti Vanhanen (kesk), jonka on määrä tavata presidentti George W. Bush.

Suomessa ei ole selvästikään tajuttu, että Yhdysvaltain republikaanista ulkopoliittista johtoa on nyt helppoa päästä tapaamaan – koska jono on lyhyt. Irakin sota alkaa olla yhtä epäsuosittu kuin Vietnamin sota loppuvaiheessaan.

Fiksut valtiomiehet eivät enää halua samoihin kuviin varmojen häviäjien kanssa. Kuhina käy nyt demokraattien ovilla. Demokraatit voittavat todennäköisesti ensi vuoden presidentinvaalit ja vielä varmempana pidetään sitä, että heidän paikkalukunsa senaatissa kasvaa 2008. Täytyy vain toivoa, että jotkut suomalaispoliitikot osaavat luoda suhteita myös näihin tuleviin johtajiin.

Vihreiden puoluejohtaja ministeri Tarja Cronberg totesi viime viikonloppuna, että Suomen ulkopoliittinen linja on aivan hukassa. Häkämiehen–Kanervan-linja näyttää pelkältä rähmällään ololta USA:n suuntaan. Cronberg ehdotti, että Suomi voisi rähmäilyn sijaan ryhtyä rauhanturvaamisen suurvallaksi.

Tällainen rauhanpolitiikkakin voi onnistua vain, jos suomalaisilla on hyvä tuntuma maailman suurimman kansantalouden ja tärkeimmän sotilasmahdin USA:n poliittiseen kulttuuriin. Häkämiehen–Kanervan-linja ei sellaisesta viesti, mutta presidentti Tarja Halosen esiintyminen YK:n ilmastokokouksessa New Yorkissa oli myös kädenojennus USA:n tulevan valtaeliitin suuntaan.

Eettisesti kestävä politiikka on yleensä lopulta aina myös parasta reaalipolitiikkaa.