Kotiäitiysharha

11.5.2010

Eno

Kotiäitiys ei ole ihmiskunnan luonnollinen lastenhoitotapa.

Nimimerkki ”Kotona, muttei kauaa” kysyy: Onko kotiäiti parempi äiti kuin töissä käyvä äiti?

Eno vastaa: Tähän on helppo vastata: ei. Äitiydessä tai vanhemmuudessa onnistuminen ei ole ylipäätään kiinni siitä, ovatko lapset äidin (tai isän) kanssa kotona vai muussa hoidossa.

Ihan hyviä lapsia tulee molemmilla tavoilla, jos vanhemmat noin muuten ovat tolkun ihmisiä.

Oma äitimuorini oli kotiäiti. Mutta hän hoiti myös lehmät, kasvimaan ja kotityöt. Ja ihan kaiken muunkin, milloin isäukko oli harrastanut liikaa laadunvalvontaa pontikkatehtaassaan. Eli siis 6–7 päivänä viikossa.

Emme me paljon äitiä nähneet, mutta jostain aina ilmaantui aikuisia, jotka katsoivat vähän peräämme.

Kotiäitiyden autuus onkin enemmän tai vähemmän fantasiaa. Missään nimessä kotiäitiys ei ole ihmiskunnan luonnollinen lastenhoitometodi, vaan koko fantasia on peräisin 1950-luvun ylemmistä sosiaaliluokista.

Kyseisen vuosikymmenen ihanteiden perään ei kannata isommin haikailla, tai pian olemme kaulaa myöden lättähatuissa ja yöpakkasissa.

Kautta historian ihmisyhteisöillä on harvoin ollut niin paljon ylijäämää, että työikäisiä aikuisia on ollut varaa pitää rakentelemassa 2-vuotiaan kanssa legoilla päivät pitkät. Useimmiten lapsia ovat hoitaneet isovanhemmat tai muut aktiivityöelämän ulkopuoliset talouden jäsenet. Isää ja äitiä on tarvittu muissa töissä.

Voi tietysti kysyä, onko ylikansoitettu ja vajaalla henkilökunnalla pyöritetty päiväkoti sitten parempi ratkaisu kuin kotihoito. No ei ole. Siksi päivähoidosta pitääkin tehdä laadukasta.

Ja monille lapsille esimerkiksi perhepäivähoito voi olla parempi ratkaisu kuin päiväkoti.

Sinänsä lapsen kanssa vietettyä aikaa tuskin katuu vanhoilla päivillään. Sitä voisivat isätkin miettiä nykyistä useammin.

Tweet