Miksi luomu ei kelpaa suomalaisille – muille kyllä?

7.9.2007 0.00

Erkki Pöytäniemi

Luomun markkinaosuus Länsi-Euroopassa on 2,5–3 prosenttia: johtavissa luomumaissa Sveitsissä ja Tanskassa 5–7 prosenttia, Ruotsissa 3 prosenttia, mutta Suomessa vain 0,6–0,8 prosenttia. Nämä ovat keskiarvoja; esimerkiksi Tanskassa yli joka neljäs maitolitra on luomua ja Saksassa yli 65 prosenttia lasten purkkiruoasta on luomua.

Luomun kokonaismarkkinat Euroopassa ovat noin 13 miljardia euroa, joten kyse ei ole nappikaupasta, vaikka luomu onkin edelleen pieni osa elintarvikemarkkinoista. Luomumarkkinat kasvavat Euroopassa 10–15 prosenttia vuodessa, ja kasvua rajoittaa tavaran puute.

Olen toiminut luomun piirissä 1980-luvulta lähtien ja tunnen luomumarkkinat hyvin kansainvälisestikin. Olen tietenkin miettinyt, miksi luomu ei myy Suomessa. Selitys löytynee suomalaisesta kuluttajasta, vähäisestä tarjonnasta ja huonosta markkinoinnista. Ehkä niin, että tarjonta on huono, koska kuluttajaa ei kiinnosta. Ja kuluttajaa ei kiinnosta, koska kukaan ei markkinoi oikein. Mutta voi asiassa olla muutakin.

Suomalainen kuluttaja lienee yhtä terveys- ja ympäristötietoinen kuin muutkin pohjoismaalaiset kuluttajat. Ainakin Suomessa on maailman johtavat funktionaalisten elintarvikkeiden markkinat väkilukuun suhteutettuna.

Mutta suomalaisten luottamus viranomaisiin, teollisuuteen ja teknologiaan on poikkeuksellisen voimakas. Geenimuunnellun rehun käyttö sianlihantuotannossa on aiheuttanut keskustelua, mutta se ei näy myynnissä: makkara menee kaupaksi niin kuin ennenkin. Kysymyksessähän on suomalainen yritys, jota valvoo suomalainen viranomainen.

Jos elintarvikkeidemme torjunta-ainejäämät ovat alle sallittujen rajojen, ne siis ovat turvallisia. Jos lähes kaikki suomalaiset maatilat ovat ympäristötukijärjestelmän piirissä, ne eivät voi olla osasyyllisiä sinilevämassoihin.

Suomalainen tekee asian itselleen helpoksi, eikä kyseenalaista ristiriitaisiltakaan tuntuvia asioita. Usko auktoriteetteihin ei ole mennyt. Maatalous on romantisoitu, ja kuluttajien käsitykset siitä lienevät juuttuneet 1960-luvulle.

Mikään taho ei Suomessa ole pyrkinyt kertomaan kuluttajille, mitä luomu on ja varsinkaan miksi se olisi perinteisesti tuotettua parempaa. Suomessa on mahdotonta sanoa, että luomutuotteet ovat parempia, esimerkiksi koska niissä ei ole torjunta-ainejäämiä. Tai että torjunta-aineet ovat myrkkyjä, joiden jäämiä ei pitäisi olla ruuassa ollenkaan.

Tai että tavanomaisessa viljelyssä käytetään paljon enemmän keinolannoitteita kuin sadossa tai eläintuotteina tilalta viedään pois ja että samanaikaisesti peltojen humuspitoisuus alenee. Minne siis joutuvat ylimääräiset ravinteet? Vesistöön ja ilmakehään.

Luomupiireissä ei ole huomattu, kuinka suuri markkinapotentiaali on niissä kuluttajissa, jotka mökkinsä rannalla surevat, kun vesi ei enää ole uimakelpoista. Osta luomua, jos haluat uida!

Ruotsissa meidän S-ketjua vastaava Coop puhui torjunta-aineiden myrkyllisyydestä markkinoinnissaan, jolloin Ruotsin viljanviljelijöiden yhdistys haastoi Coopin oikeuteen – ja Coop nautti julksuudesta. Tällaista ei Suomessa tapahdu.

Luomun menekinedistämisen pääviesti viime aikoihin saakka on ollut, että ’luomu on luomua ja sen tunnistaa luomuaurinkomerkistä’. Luomumerkin tunnettuus on korkea, mutta kuluttajat eivät tiedä, miksi luomutuotteita pitäisi ostaa.

Myös ympäristöjärjestöt ja vihreät ovat harvinaisen hiljaa luomusta, eikä missään näy, että he kannattaisivat luomua, vaikka luomu toteuttaa ympäristönsuojelun tavoitteita puhuttiin sitten vesistöjen ravinnekuormasta, ilmastomuutoksesta tai luonnon monimuotoisuudesta.

Siksi on ymmärrettävää, ettei myöskään kauppa ole tehnyt juuri mitään luomun hyväksi. Muualla kauppaketjut ovat ottaneet aktiivisen roolin luomun edistämisessä ja esimerkiksi Tanskassa, Sveitsissä ja Ruotsissa kaupat ovat olleet keskeisessä asemassa laajan luomutuotevalikoiman tarjoamisessa kuluttajille, mutta myös markkinointiviestinnässään. Suomen kaltaisessa maassa, jossa elintarvikekauppa on keskittynyttä, luomulla ei ole juuri mitään mahdollisuutta tavoittaa kuluttajia ilman kaupan aktiivista mukanaoloa.

Suomen peltoalasta jo 6,5 prosenttia viljellään luonnonmukaisesti. Vienti vetää hyvin ja suurin murhe on tavaran puute. Suomalaisia luomukaurahiutaleita syödään jo Berliinissä, Lontoossa, Pariisissa ja kauempanakin.

Tuottajahinnat ovat nousseet tasolle, jolla on selvää, että luomuviljely on tavanomaista kannattavampaa. Nyt tarvittaisiinkin nopeasti uusia luomuviljelijöitä tyydyttämään kasvava kysyntä – ulkomailla.

Luomu on helpoin tapa parantaa maatalouden kannattavuutta, ympäristöystävällisyttä ja ruuan terveellisyyttä. Geenimuuntelua ei tarvita pilaamaan suomalaisen elintarvikkeen mainetta maailmalla. Kukaan ei halua gmo-tuotteita – sen sijaan luomua ostettaisiin maailmalla enemmän kuin sitä tuotetaan.

Tweet