Kutsumaton ruokavieras

7.9.2007

Satu Hassi

Kuluttaja ei tiedä kutsuneensa ruokapöytäänsä geenimuunneltuja eväitä, mutta sinne ne pyrkivät. Suomessa tästä syntyi meteli vasta kun isot lihatalot ilmoittivat alkavansa ruokkia sikoja geenimuunnellulla rehulla. Gallupien mukaan valtaosa kansalaisista tahtoo tietää, mitä syö, eli haluaa tällaiseen lihaan gm-merkinnän.

Olen iloinen siitä, että MTK, pääministeri ja maatalousministeri ovat asettuneet tukemaan merkintää. Europarlamentissahan vihreät ajoivat samaa, mutta konservatiivien aloitteesta parlamentin enemmistö asettui 2002 toiselle kannalle.

EU-asetus vaatii merkitsemään ruuan, joka on peräisin geenimuunnelluista organismeista, esimerkiksi geenimuunnellun soijan tai siitä valmistetun ruokaöljyn. Sen sijaan asetus ei koske ruokaa, joka on tuotettu geenimuuntelun avulla, esimerkiksi geenirehulla tuotettua lihaa.

Suomessa on toistettu joka tuutista, että EU estää vaatimasta merkintää kotimaisella lailla. Näin sanoneet asiantuntijat ovat olleet pääasiassa sellaisia, jotka haluavat geenimuuntelulle mahdollisimman avoimet ovet. Brysselissä olen tavannut asiantuntijoita, jotka sanovat, että EU-asetus jättää eläintuotteiden osalta jäsenmaille vapaat kädet.

On tärkeää, että hallitus selvittää kunnolla mahdollisuuden säätää kotimaisella lailla kansalaisten valtaenemmistön haluama merkintäpakko. Sen lisäksi hallituksen tulee tietenkin vaatia komissiota antamaan asiasta EU-lakiesitys. Juuri nyt on mainio hetki, sillä geenirehulla tuotetun ruuan merkitsemisestä keskustellaan muissakin EU-maissa.

Geenimuuntelusta innostuneet ekspertit ja alan bisnes leimaavat epäilijät tietämättömiksi ja taantumuksellisiksi. Yksi heidän omituisimmista argumenteistaan on, etteivät muunnellut geenit siirry ruuasta meihin, sen enempää kuin tavallisetkaan geenit.

Se, että mutanttiruoan syöminen ei tee meistä mutantteja, on argumenttina samaa tasoa kuin, että ydinvoimalasta tulee ihan tavallista sähköä. Molemmissa tapauksissa ongelma ovat vaikeasti ennakoitavat ja hamaan tulevaisuuteen ulottuvat vaikutukset.

Elävien olentojen perimän muuntelusta tekniikan keinoin on kokemuksia vasta lyhyeltä ajalta. Jo nyt on havaittu, että geenimuunnellun kasvin siitepöly voi kulkeutua kauas. Väli-Amerikassa muunnellun maissin geenejä on löydetty villimaisseista. Kanadassa geenirapsin perimäaines on levinnyt niin, ettei luomurapsia voi enää tuottaa. Karanneita geenejä ei saa luonnosta pois.

Yllätyksiä tulee. Tomaatti, johon siirrettiin kalasta kylmänkestoa parantava geeni, aiheutti oireita kala-allergikoille.

Geenimuunnellun ruuan mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia terveyteen ei voi saada selville, ellemme tiedä mitä syömme. Kyse on myös kuluttajien oikeudesta päättää, mitä tuotantoa haluamme rahoillamme tukea.

Tweet