Puolustaja

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Puolustaja

Natalia Baer

29.1.2010 13.07

Anu-Elina Lehti

Rauman Lukon pelaaja Tommi Kovanen puhuu mieluummin tuotantoeläinten kohtelusta ja ministeri Sirkka-Liisa Anttilan ammattitaidottomuudesta kuin jääkiekosta.

Jyväskylän Hippoksen jäähalli lokakuussa 2007. Helsingin IFK:n punaisessa paidassa pelaava puolustaja Tommi Kovanen hyppää ensimmäistä kertaa entisen kotikenttänsä jäälle. Hän saa yleisössä aikaan aggressiivisen huuto- ja vislausaallon, joka jatkuu koko pelin ajan.

Osa JYPin kannattajista on tuonut mukanaan kylttejä, joissa joukkueen entistä pelaajaa solvataan rumin sanoin.

Kun Kovanen ottelun jälkeen poistuu pukuhuoneesta, hän törmää nousuhumalaiseen miesporukkaan. He nimittelevät JYPin entistä kapteenia homoksi.

Kymmeniä tuhansia euroja. Julkisuudessa kulki huhuja summasta, jonka JYP joutui maksamaan entiselle kapteenilleen Tommi Kovaselle korvauksena menetetyistä palkoista.

Välimiesoikeuden elokuussa 2008 tekemää päätöstä edelsi lähes kahden vuoden piina, joka muutti Kovasen ”kohupelaajaksi” ja rapautti hänen uskonsa jääkiekkoon ja mediaan.

”Tapaus teki päähäni aikamoisen loven. Ei ollut helppoa aloittaa pelaamista uudelleen. Luottamus heikkeni, ja silmäni avautuivat. Näin, miten jääkiekon hyvä veli -järjestelmä toimii”, sanoo Kovanen, joka pelaa nykyisin Rauman Lukon riveissä.

Kovasen ja JYPin erimielisyydet alkoivat, kun sveitsiläinen seura halusi palkata kokeneen taitopelaajan riveihinsä elokuun alussa 2006. Kovanen sanoo, että JYPin toimitusjohtajan kanssa oli suullisesti sovittu mahdollisuudesta lähteä Sveitsiin kesken kauden.

Kun tilaisuus sitten tuli, toimitusjohtaja kiristeli Kovasen mukaan hampaitaan, eikä suostunut purkamaan sopimusta. Kovanen pelasi 17 ottelua JYPissä sillä kaudella, mutta koki tilanteen kestämättömäksi.

Motivaation puutteesta kärsivän pelaajan pitäminen joukkueessa kävi vaikeaksi, ja lopulta JYP taipui sopimuksen purkuun.

Kovasen noutaessa viimeisenä aamuna tavaroitaan hallilta toimitusjohtaja lähetti medialle tiedotteen, jonka mukaan pelaaja rikkoi sopimuksen. Kovanen kertoo toimitusjohtajan levittäneen tietoa myös muihin jääkiekkoseuroihin, eikä mikään seura halunnut enää palkata Kovasta.

”Olin melkein kolme kuukautta pelaamatta ja mietin, onko tämä ammatti kaiken tuskan arvoista. Toisaalta, jääkiekko on ihanaa. Voittaminen ja joukkueen juonen löytäminen on tosi nautinnollista.”

Pattitilanteesta kärsi koko perhe. Sekä Kovanen että hänen vaimonsa kävivät tapahtuman aikana ammattiauttajan puheilla.

Kovasen juristi-agentti vei riidan oikeuteen, jotta Tommi pääsisi takaisin töihin. Ja puhelin alkoi taas soida.

”Oli hämmentävää, miten minusta yhtäkkiä tehtiin maailman suurin jääkiekkorikollinen. Myös media lähti kuorolauluun ja valheisiin mukaan. Se jätti tiedotusvälineistä todella vastenmielisen kuvan. On surullista, miten helposti ihmiset osallistuvat junttaamiseen, vailla halua perehtyä faktoihin.”

Vaikka oikeus päätti asian Kovasen hyväksi, urheilukansalle taisi jäädä jotain hampaankoloon.

Sanomalehti Keskisuomalaisen blogissa urheilutoimittaja Tuomas Heikkilä arvosteli oikeuden päätöstä vääräksi:

”Coelhoineen, taidelaseineen ja siloposkisine olemuksineen Kovanen erottuu lätkämassasta. Joidenkin mielestä jopa edukseen. Epäilemättä miehestä löytyy hienojakin piirteitä. Sivusta seuraajalle päällimmäinen kuva jää jotenkin kakaramaiseksi. Piipittämällä sopimuksesta eroon venkulointi ei ole kovin ryhdikästä toimintaa. Ryhdikästä ei ole myöskään parin vuoden kuluttua heilutella oikeuden päätöstä, että hähhähhää, minä olin oikeassa. Oikeus ei ole erehtymätön, mutta totuus ei pala tulessakaan, Tommi.”

Niin, jääkiekkomassasta Kovanen erottuu. Oikeastaan hän sopisi kaukaloa paremmin mainostoimistoon Helsingin Punavuoreen.

Espoon Bluesia vastaan tammikuussa Espoossa pelatun ja voitetun ottelun jälkeen Kovanen nakkaa pelikamppeensa laukkuun ja pukee päälleen eleettömän mustan paidan. Vasemmassa nimettömässä on moderni teräksinen vihkisormus.

Paksut ruskeat hiukset on varmasti leikannut joku muu kuin raumalainen kampaamo Raija.

Rankan, kolme tuntia kestäneen ottelun jälkeen Kovasella on nälkä. Barona-hallin ravintolassa hän syö ahnaasti – salaattia.

Kovasen mukaan jääkiekkomaailma on suljettu. Tullakseen hyväksytyksi pelaajan on oltava syljeskelevä, rokkia kuunteleva jätkä. Designista ja kirjallisuudesta kiinnostuneilla metroseksuaaleilla on vaikeaa. Media sallii jääkiekkoilijoille vain sen perinteisen roolin. Urheilutoimittajat kysyvät räkä poskella puuskuttavilta kypäräpäiltä aina samoja kysymyksiä, sanoo Kovanen.

Ja vastaukseksi toivotaan tuttua jargonia.

”Pelaajat puhuvat vain pelistä, ja heistä välittyy yksitoikkoinen kuva. En ole koskaan nähnyt jääkiekkoilijasta haastattelua esimerkiksi Anna-lehdessä.”

Kun Kovanen erehtyi lehtihaastattelussa kertomaan antiikkiharrastuksestaan, jääkiekkoharrastajat antoivat hänelle pilkallisen lempinimen Taidelasi-Kovanen.

Pieksämäellä syntynyt Kovanen on viisihenkisen perheen keskimmäinen lapsi. Hän aloitti jääkiekon pelaamisen viisivuotiaana.

Jo yläasteella Pieksämäen ympyrät alkoivat tuntua Kovasesta pieniltä. Poliisi-isä ja painotalossa työskennellyt äiti uskalsivat päästää 16-vuotiaan poikansa yksin Kuopioon opiskelemaan.

Arka ja tunnollinen Kovanen kävi kauppaopistoa ja kokkikoulua, mutta täyden huomion sai vain jääkiekko. Osasyy huonoon opiskelumenestykseen oli Kovasen venäläinen valmentaja, jonka uskoi vakaasti, että kaikki pelaamista haittaavat harrasteet oli syytä lopettaa samantien.

Valmentajan antaumuksesta oli myös hyötyä, sillä 18-vuotias Kovanen pääsi Kalpan riveissa pelaamaan SM-liigaan.

”Pelaaminen SM-liigassa oli aina ollut haaveeni, mutta se taisi olla vähän liikaa.”

Kovanen sortui nuoren pojan itsetyytyväisyyteen.

”En ymmärtänyt, että menestymiseen tarvitaan jokapäiväistä rankkaa työtä.”

Kovanen putosi urallaan sarjaporrasta alemmaksi. Kahden Lahden Reippaassa ykkösdivisioonassa vietetyn vuoden jälkeen Kovanen nousi joukkueen mukana takaisin liigaan. Menestys kasvatti jälleen miehen ylimielisyyttä. Jääräpään maineen saanut Kovanen kiukutteli, osoitti valmentajalle mieltään ja kuvitteli itsestään liikoja.

”Oikeastaan minusta tuli jääkiekkoilija vasta 25-vuotiaana”, Kovanen arvioi nyt, 34-vuotiaana.

Pelicansien jälkeen pettynyt kiekkoilija muutti Mikkeliin. Siellä hän tapasi vaimonsa Merjan.

”Aloin muuttua ihmisenä, elämääni tuli pitkäjänteisiä päämääriä ja järkeä. En enää elänyt vain kausi ja peli kerrallaan.”

Rauman Lukossa vuodesta 2008 pelannut Kovanen on nyt joukkueessa, joka johtaa SM-liigaa. Kovanen arvelee, että joukkueen menestys on seurausta siitä, että pelaajat ihan aidosti pitävät toisistaan. Se vaikuttaa sitoutumisen asteeseen.

”Tämä talvi on ollut siinä mielessä erikoinen, että olen saanut paljon ystäviä.”

Kovanen on herättänyt huomiota pelaamalla hyvin, mutta myös lausunnoillaan. Raumalaisen paikallisradion haastattelussa joulukuussa hän halusi puhua Oikeutta eläimille -yhdistyksen kuvaamista sikavideoista. Kovanen arvosteli maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaa ammattitaidottomuudesta eläinsuojelulain uudistamisessa.

”Hänen suhtautumisensa eläinsuojelulain parantamiseen on käsittämätön. En aio erota, on ainut asia, mitä Anttila toistelee”, Kovanen sanoo ja kiihtyy ensimmäistä kertaa haastattelun aikana.

Hän paasaa ystävilleen lihantuotannon epäkohdista, mutta ei ole ”barrikadeille nousevaa tyyppiä”, eikä kuulu eläinsuojelujärjestöihin.

Kovasen mielestä on järkyttävää, kuinka suomalaiset alistuvat tottumuksiinsa. Kun tuotantoeläinten kärsimyksistä kertova video esitettiin televisiossa, ihmiset kauhistelivat muutaman päivän, mutta ostivat jo viikon kuluttua hymyssäsuin makkaraa.

Ei Kovanenkaan täysin kieltäydy lihasta. Mutta silloin harvoin, kun lautaselle päätyy pihviä, sen on oltava luomueläintä.

Tiedostava jääkiekkoilija olisi monille puolueille aikamoinen catch eduskuntavaaliehdokkaana.

Kovanen ei ole koskaan vakavasti pohtinut poliitikoksi ryhtymistä, mutta edesmennyttä ihmisoikeusjuristia Matti Wuorta ihailevassa miehessä taitaisi olla potentiaalia.

”Mediassa esiintyvällä urheilijalla on väylä vaikuttaa. Miksi en käyttäisi sitä, jos koen jonkin asian tärkeäksi?”