Turve on paha

6.10.2006 5.51

Mauri Huhtala

Turpeentuotanto painottuu tulevaisuudessa luonnontilaisille soille.

Turveteollisuusliiton toimitusjohtaja Jaakko Silpolan ”totuudet turpeesta” (VL 38) sisälsivät, niin kuin alan tiedotus yleensä, pääasiassa tarkoituksenmukaisesti valittuja osatotuuksia sekä pelkkää mielikuvapeliä. Tämä johtunee siitä, että omia näkemyksiä puoltavia faktoja ei ole olemassa, mutta tukieurojen turvaamiseksi jotain täytyy selitellä.

Pitää paikkansa, että turpeennostoala on nykyisin noin 65 000 hehtaaria. Niiden lisäksi täytyy ottaa huomioon jo tähän mennessä käytetty turve, joka vastaa 30 000–40 000 suohehtaarin tyhjentymistä. Olennaisempi tieto, jota ei erityisemmin esitellä on se, että joka vuosi tarvitaan noin 3 000 hehtaaria uusia soita tyhjentyneiden tilalle ja että turvevaraukset painottuvat voimakkaasti luonnontilaisille soille. Tämä tapahtuu pelkästään turveyhtiöiden voittojen turvaamiseksi, sillä laajimmat ja vahvimmat turvekerrokset sijaitsevat pääosin ojittamattomilla soilla.

Periaatteessa toiminta on jyrkästi ristiriidassa Suomenkin allekirjoittaman YK:n biodiversiteettisopimuksen kanssa, eikä edes turpeenkäytön kannalta välttämätöntä, sillä jo luontoarvoiltaan pilatuilta soilta löytyy varmasti turpeenkaivuuseen soveltuvia alueitakin runsaasti.

Toimitusjohtaja ei pidä järkevänä turpeen korvaamista puuperäisillä polttoaineilla. Turpeen laajamittainen käyttö onkin tehokkaasti estänyt uusiutuvien energioiden kehittämistä. Kotimaisen energia-alan vahvimpana toimijana turveteollisuus on onnistunut kahmimaan pääosan valtion tuista itselleen, mikä näkyi erinomaisesti ”risupaketin” kohtalossa sekä käsiteltävänä olevassa turvelauhteen syöttötariffissa. Kansantaloudelle ja luonnolle tämä kuitenkin tulee turhan kalliiksi.

Surkuhupaisinta on inttäminen, kuinka turve on ”hitaasti uusiutuvaa biomassapolttoainetta”, jonka erityislaadun oikein ”kansainvälisesti arvostetut tiedemiehet” ovat todistaneet. Eivät polttoaineiden ilmastovaikutukset muutu miksikään nimenmuutoksella. Ilmastonmuutoksen aikataulussa turve säilyy edelleen haitallisimpana polttoaineena, jonka päästöihin ei maallamme ole enää varaa ilmastotavoitteiden kiristyessä. Ainoa merkittävä keino vähentää kotimaisen energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä on turpeen korvaaminen uusiutuvilla biomassoilla.