Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Vapaasta tahdosta. Päivät mediatoimisto Dagmarissa työskentelevä Sari Oras kokkaa vapaa-ajalla nuorten turvatalolla Helsingissä.
Vapaaehtoistyöhön joutuu nyt jonottamaan
26.11.2009 15.44
Järjestöihin ja seurakuntiin tulvii nyt niin paljon vapaaehtoisia, että heidät ehditään hädin tuskin ottaa vastaan.
Espoossa kaupungin, seurakuntien ja järjestöjen yhteisen vapaaehtoisverkoston syksyn kaikki kolme kurssia olivat täynnä. Kevään perehdytyksiinkin on jo ilmoittautuneita, vaikkei edes kurssien ajankohtia ole vielä päätetty.
Vapaaehtoistyön jättiläisen, Suomen punaisen ristin, Helsingissä pitämälle nuorten turvatalolle pyrkii niin paljon vapaaehtoisia, että vuoroa joudutaan odottamaan jonotuslistalla.
”Ihmiset haluavat auttaa konkreettisesti. Turvatalolla näkee nopeasti työnsä tulokset ja saa palautetta”, johtaja Pentti Savolainen sanoo.
Tutkimusten mukaan useampi kuin joka kolmas suomalainen tekee jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Lopuista joka toinen haluaisi tällaiseen toimintaan. Taloudelliseti vaikeiden aikojen on havaittu lisäävän auttamishalua.
”Talouslamat aina lisäävät ihmisten lähimmäisyyttä”, sanoo vapaaehtoistyötä tutkinut Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopistosta.
Sama on huomattu Helsinki Missiossa.
”Monilla on aikaa, koska he ovat lomautettuina tai työpaikka on menossa alta”, koordinaattori Tuija Saarinen sanoo.
Järjestön viidensadan vapaaehtoisen joukossa on myös paljon niitä, jotka kaipaavat kiireisen työelämän rinnalle irtiottoa pitkistä työpäivistä.
Perinteisesti vapaaehtoistyön kulmakivi ovat olleet keski-iän ylittäneet pikkukaupunkien naiset. Nyt toiminta vetää yhä enemmän myös nuorempia.
Nuorten vaikuttamishalu näyttääkin siirtyneen perinteisestä yhdistystoiminnasta ja politiikasta kouriintuntuvaan auttamiseen. Tämä on saanut järjestöt miettimään, miten sopeuttaa toiminta nykyiseen elämäntapaan.
”Vapaaehtoistyön pitää olla helppoa. Harva uskaltaa luvata käyvänsä seuraavaa seitsemää vuotta kerran viikossa tapaamassa Martta-tätiä. Nykyelämä ei ole niin pysyvää kuin mitä ystävyystoiminnalta on perinteisesti odotettu”, Raisa Baer Espoon vapaaehtoisverkostosta sanoo.
Punaisen ristin koordinaattori Örn Witting ei usko, että yhteisöllisyys vähenee, sen muodot vain muuttuvat.
”Mitä varakkaampi Suomi on, sitä enemmän ihmiset haluavat auttaa.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
