Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Art Films
Kaukana kassamagneetista. Lokakuussa ensi-iltansa saaneen, Pekka Strengin elämästä kertovan Magneettimiehen on nähnyt 1 300 ihmistä. Kuvassa Jarkko Martikainen.
Suomalaiset dokumentit floppaavat elokuvateattereissa
12.11.2009 15.51
Dokumenttielokuvilla riittää katsojia festivaaleilla, mutta teatterit huutavat tyhjyyttään. Tänä vuonna ensi-iltansa saaneet neljä suomalaista dokumenttia ovat keränneet elokuvateattereissa yhteensä vain vajaa 3 000 katsojaa.
Vertailun vuoksi esimerkiksi amerikkalainen vampyyrielokuva Twilight – Uusikuu myi päivässä ennakkoon 9 000 lippua.
”Elokuva-alalla on ikuinen mysteeri, miten dokumenttien festivaalikatsomot ovat täynnä, mutta kun ne tuodaan normaalilevitykseen, ei yleisö löydä niitä”, sanoo teatterinhoitaja Juha Elomäki Pirkanmaan elokuvakeskuksesta.
Yleisökato näkyy hyvin eduskuntatyöskentelystä kertovan Liikkumavaran katsojamäärissä. Elokuvafestivaali Doc Pointissa sen näki ainakin 700 katsojaa, teattereissa yhteensä 81.
Yhdeksällä kopiolla levitettynä se tekee vain yhdeksän katsojaa kopiota kohden.
”Liikkumavara tuli televisioon liian nopeasti ensi-iltansa jälkeen”, Elomäki sanoo.
Hän muistuttaa dokumenttien pitkästä elämästä ja monista areenoista. Niitä näytetään kouluissa, ja näkyvyyttä saaneet dokumentit saavat televisiossa aina paljon katsojia.
”Liikkumavara on aiheensa vuoksi kestävä dokumentti vielä sadan vuoden päästäkin. Se kannattaa katsoa aina ennen vaaleja, muistaa miten siellä eduskunnassa toimitaan.”
Elokuvasäätiössä kuluvaa vuotta pidetään poikkeuksellisen laihana dokumenttivuotena.
”Suomalaisen yleisön tärkein valintaperuste elokuviin mennessä on elokuvan aihe”, kotimaan levityspäällikkö Harri Ahokas sanoo.
Hän muistuttaa, että parhaat dokumentit ovat keränneet jopa 15 000 katsojaa. Yksi tällainen on John Websterin ilmastonmuutoksesta kertova Katastrofin aineksia viime vuodelta.Myös Suomen lähihistoriasta kertovat elokuvat ovat menestyneet hyvin.
Yhtenä syynä dokumenttien yleisökatoon pidetään näytössalien vähyyttä. Teattereissa ei riitä tilaa pienimuotoisille elokuville, joiden löytämiseen yleisö tarvitsee aikaa.
”Dokumentit eivät ole elokuvia, joihin yleisö tungeksii ensi-illassa. Näiden elokuvien paras markkinointikanava on, että sana kiirii suusta suuhun, ja se on hidasta”, Elomäki selittää.
Eokuvasäätiön Ahokas on toiveikas ensi vuoden suhteen.
”Jakeluun tulee useampia sellaisia elokuvia, joilla on suuri yleisöpotentiaali. Silloin puhutaan useista tuhansista katsojista per elokuva.”
2010 saa ensi-iltansa muun muassa Alpo Rusin tapauksesta kertova Epäilyksen varjossa.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
