Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael AhlforsJ
Voitto ja tappio. Vihreät nuoret ja opiskelijat hävisivät ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa. Pääsihteeri Jehki Härkönen pääsi Helsingissä läpi 36 äänellä.
Tappio opiskelijavaaleissa voi enteillä vihreille alamäkeä
12.11.2009 15.50
Vihreät kärsivät viime viikolla ratkenneissa ylioppilaskuntien vaaleissa pahimman tappion sitten 1990-luvun alun.
Suurimmassa ylioppilaskunnassa Helsingin yliopistossa vihreät menettivät kolme paikkaa, eikä vihreiden ryhmä ole ollut yli kymmeneen vuoteen näin pieni.
Myös muut puolueet jäivät jalkoihin, kun sitoutumattomat veivät valtakunnallisesti kaksi kolmasosaa paikoista.
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Vinon pääsihteeri Jehki Härkönen epäilee tappion johtuvan vaalirahakohusta ja yliopistolaista. Hän uskoo, että samat ongelmat voivat näkyä myös seuraavissa eduskuntavaaleissa.
”Puolueet tuntuvat juuri nyt luotaantyöntäviltä, ja suurin ongelma tämä on varmaan vihreille. Hallitusyhteistyö sekä päätökset yliopistolaista ja Lex Nokiasta ovat vaikeita vihreiden kannattajille. En usko, että nämä asiat haittaavat niin paljon kokoomuksen äänestäjiä”, Härkönen sanoo.
Parhaiten vaaleissa pärjäsi sitoutumaton vasemmisto.
”Vasemmisto on ollut todella huonossa suhdanteessa, ja nyt he palauttivat asemansa. Tämä on selkeä merkki siitä, että vasemmiston ja etenkin vasemmistoliiton laskukurssi on nyt pysäytetty ja käännetty.”
Toisaalta ylioppilaskuntavaaleissa yksittäisillä henkilöillä on paljon merkitystä. Esimerkiksi vihreiden menestys Jyväskylässä oli suureksi osaksi äänikuningas Touko Aallon ansiota. Aalto sai vaaleissa 60 ääntä.
Helsingin yliopiston valtio-opin professori Juri Mykkänen ei näe sitoutumattoman vasemmiston nousua merkkinä vasemmiston voimistumisesta valtakunnallisesti.
”Yliopistoissa on vahvempi vasemmistolainen perinne kuin yhteiskunnassa yleensä. Tulokseen on voinut vaikuttaa yliopistolaki. Vasemmistoaktiivit olivat liikkeellä, kun sitä vastustettiin”, Mykkänen sanoo.
Mykkäsen mukaan ylioppilaskuntien vaaleista ei voida vetää suoria johtopäätöksiä valtakunnallisiin vaaleihin, koska opiskelijat ovat niin valikoitunutta joukkoa.
Jotain merkitystä sitoutumattomien suosiolla kuitenkin saattaa olla.
”1980-luvulla ylioppilaskuntiin rynnisti erilaisia sitoutumattomia ryhmittymiä ja ainejärjestöjä. Se on myöhemmin nähty alkuna puoluepolitiikan alamäelle”, Mykkänen sanoo.
Valtakunnan politiikassa vastaavaa sitoutumattomien rynnistystä ei ole ollut, mutta trendi näkyy ehkä äänestysaktiivisuuden laskuna.
”Suomessa äänestysprosentti alkoi laskea 1983, ja samaan aikaan sitoutumattomat nousivat ylioppilaskuntiin. Se porukka, joka on yliopistoissa oppinut äänestämään sitoutumattomia, ehkä herkästi pidättäytyy äänestämästä valtakunnallisissa vaaleissa.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
