Avoin kirje Sipoosta Tarja Cronbergille

10.8.2007 5.53

Stina Nybäck

Me sipoolaiset vihreät olemme erittäin pettyneitä siihen, että ministerinä tuit epädemokraattisen ja lainvastaisen päätöksen syntyä äänestäessäsi Sipoon lounaisosan liittämisestä Helsinkiin. Jos päätös pitää korkeimmassa hallinto-oikeudessa, se on ennakkotapaus, josta on arvaamattomia seuraamuksia kuntademokratialle koko maassa.

Äänestyskäyttäytymisesi ei ole omiaan lisäämään luottamusta vihreisiin keskustelevana puolueena, joka vastustaa röyhkeää valtapolitiikkaa. Reaktiona puoluejohdon ja helsinkiläisten kaupunginvaltuutettujen linjalle kannatuksemme ympäri Suomea, erityisesti pienissä kunnissa, tulee laskemaan merkittävästi.

Outi Alanko-Kahiluoto oli ainoa helsinkiläinen vihreä valtuutettu joka, ryhmän keskiraskaasta painostuksesta huolimatta, uskalsi Helsingin valtuustossa ensimmäisessä äänestyksessä äänestää maanvaltausta vastaan (joskaan ei toisessa). Hänet äänestettiin kirkkaasti eduskuntaan.

Sinun toimesi tekevät puolueen keskeisistä arvoista rihkamaa, joka on mahdollista vaihtaa helyihin, jotka juuri nyt ovat himottuja: valtaa, selkääntaputtelua ja vielä isojen poikien hyväksyntä kaupan päälle. Liian moni vihreä, Sipoossa ja muualla, on sanonut irti jäsenyytensä puolueeseen.

Sekä vihreän liikkeen sisällä että ulkopuolella on totuttu odottamaan suoraselkäisyyttä ja periaateellisuutta nimenomaan vihreiltä päätöksentekijöiltä. Salailu ja asioiden valmistelu kiireesti hämärässä on vihreiden toimintatapojen vastaista. Olet pitkän ja merkittävän urasi aikana työskennellyt muun muassa asukasdemokratian vahvistamiseksi. Olet pitänyt tärkeänä, että ihmiset saavat vaikuttaa elinympäristöönsä ja valita sellaiset luottamushenkilöt, jotka toteuttavat heidän visiotaan hyvästä elämästä. Olet nyt tietoisesti ja harkiten toiminut sekä oman että puolueen arvomaailman vastaisesti.

Kansalaismielipiteen ohittaminen on puolueellemme vierasta. Kun Sipoon kansanäänestyksessä viime talvena reilusti yli yhdeksänkymmentä prosenttia kansalaisista oli maanluovutusta vastaan, tulos oli vastaansanomaton. Sen realismin kumoamiseksi eivät riitä edes haaveet.

Helsingin Sanomissa oli vähän aikaa sitten otsikko ”Helsinkiläinen haaveilee omakotitalosta”. Kuka kertoisi helsinkiläiselle, että hän on valinnut asuinpaikakseen kaupungin? Kaupungissa asutaan tiiviisti, suurkaupungissa vielä tiiviimmin. Siellä voi haaveilla nopeasta metrosta, virkistävästä kulttuuritarjonnasta ja hyvistä palveluista. Mutta siellä ei kannata haaveilla omakotitalosta.

Asiasta käyty keskustelu puolueessa on ollut ohut. Ei riitä, että helsinkiläisten tekee mieli sitä ja tätä. Jos johtopäätös, eli maanvaltaus on laiton, on johtopäätös väärä. Mielihalut eivät riitä politiikan tekoon. Tietty määrä realismia tuo siihen uskottavuutta ja aito kansalaiskeskustelu syvyyttä.

Tahdomme kuulua puolueeseen, joka pitää ihanteenaan toimia johdonmukaisesti ja tekee päätöksiä, jotka kunnioittavat ihmisten pyrkimystä itse päättää omista asioistaan. Rehellisesti ja avoimesti.