Jotain Ruotsikin osaa

30.10.2009

Lena Björklund

Osui selvästi arkaan paikkaan, kun Aftonbladet viime viikolla vihjasi, että suomalaiset sotilaat lähtevät Afganistanista, koska keikka on heille liian rankka. Tilalle tulevat kestävät ruotsalaiset.

Helsingin Sanomissa julkaistun Politiikan kulmapöytä-palstan tekijät äityivät kostamaan luettelemalla toistakymmentä ruotsalaisten mokaamaa sotilasoperaatiota.

Minuun iskee välillä ihan päinvastainen kipakkuus. Haluaisin kokea isänmaallisia tunteita tietyistä energiavalinnoista, mutta ne tehdäänkin Ruotsissa. Ajattelen nyt erityisesti biokaasua.

Ruotsissa on ajettu biokaasulla niin pitkään, että maassa on kaasulle jo 103 tankkauspistettä. Neljää lukuun ottamatta ne löytyvät Keski-Ruotsista tai etelämpää, ruuhka-Ruotsista.

Paikoin asemilta saa silkkaa biokaasua, mutta usein bio- ja maakaasuseosta. Keskimäärin 65 prosenttia on kuitenkin uusiutuvaa biokaasua.

Kun ruotsalaiset 1990-luvulla neuvottelivat liittymisestään silloiseen EY:hyn, he markkinoivat biokaasua vihreänä metaanina ja edellyttivät, ettei sitä veroteta. EY suostui ruotsalaisten vaatimukseen.

Tukholmassa kaasuautoilu on viime aikoina kasvanut sellaisiin mittoihin, että kaasusta on ollut jopa pulaa. Eräälläkin taksifirmalla on 349 kaasuautoa.

Ihan piikki lihaan oli eräs viime viikon uutinen. Ruotsissa Taalainmaalla toimiva biokaasuyhtiö valittiin vuoden ympäristöinvestoijaksi, koska se rakentaa kaasuputkiverkostoa biokaasua tuottavien maatilojen välille. Palkinto tuli maatalouden kehittämisestä.

Tweet