Kaasu pohjaan

21.6.2007 5.57

Laura J. Rantanen

Ympäristölle haitallinen Itämeren kaasuputki on tarpeeton, jos Venäjän kaasuvarat ehtyvät.

Lisää levää. Itämeren pohjaan suunniteltu kaasuputki pahentaisi rehevöitymistä, kun pohjaa liikuteltaessa vanhat ravinteet vapautuisivat mereen.

Venäjän maakaasuvarat eivät ehkä riitä Itämeren pohjaan suunniteltuun kaasuputkeen. Ilman ulkomaisia investointeja ja teknologiaa Venäjän öljyn- ja kaasuntuotanto on mittavista varannoista huolimatta kääntymässä laskuun.

Valmistuttuaan 2012 Itämeren putken pitäisi kuljettaa Venäjältä Eurooppaan 55 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa.

Venäjä ei juuri ole avannut uusia kaasulähteitä tai nostanut vanhojen tuotantokapasiteettia. Kaasuntuotanto kasvoi viime vuonna vain prosentin.

Monet asiantuntijat ovat jo pitkään kyseenalaistaneet Gazpromin kyvyn lisätä vientiään Eurooppaan. Venäjän valtion kaasuyhtiö Gazprom pitää hallussaan 51 prosenttia kaasuputkea suunnittelevan Nord Stream -yhtiön osakkeista.

”En tiedä, mistä lisäkaasu otetaan. Nykyisistä lähteistä riittää vain noin 25 miljardia kuutiometriä vuodessa. Jotta loput saataisiin, pitäisi ottaa käyttöön uusia lähteitä, kuten Štokmanin kaasukenttä Barentsinmerellä”, venäläinen ympäristöjournalisti Aleksandr Nikitin sanoi kaasuputkea käsittelevässä seminaarissa Helsingissä maanantaina.

Štokmanin kaasukentän arvioidaan olevan toiminnassa aikaisintaan 2020.

Euroopan kaasunkulutuksen ennakoidaan kasvavan tämänhetkisestä noin 500 miljardista kuutiometristä 700 miljardiin kuutiometriin 2015 mennessä. Muualta siitä tuodaan kolme neljäsosaa. Gazprom toimittaa yli neljänneksen EU:n käyttämästä kaasusta – ja Suomeen kaiken täällä käytettävän kaasun.

Venäjällä kaasun kotimainen kysyntä kasvaa jatkuvasti, mutta Gazprom ohjaa kaasua mieluummin tuottoisemmille vientimarkkinoille.

”Venäjä haluaa hallita koko tuotantoketjua Euroopassa. Gazprom on maan tärkein ase ulkomailla”, tutkija Peeter Vahtra Pan-Eurooppa-instituutista arvioi.

Aleksandr Nikitin ei pidä Venäjää luotettavana kaasuntoimittajana EU-maille.

”Gazprom on ensisijaisesti poliittinen, ei liiketaloudellinen yhtiö. Ja täysin suljettu. Kuka osaa sanoa, paljonko maksaa yksi kuutiometri venäläistä kaasua tänään? Ei kukaan, sillä hinta määritellään poliittisesti joka maalle erikseen.”

Toinen asia on, että eurooppalaisen energiapolitiikan on joka tapauksessa monipuolistettava energialähteitään ja vähennettävä fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Kaasuputkeen liittyy vakavia ympäristöongelmia. Europarlamentaarikko Satu Hassin mukaan Itämeren suurin ympäristöongelma on ravinteista johtuva rehevöityminen, jota kaasuputken rakentaminen lisäisi.

”Meren pohjalle on sedimentoitunut vuosikymmenien aikana ravinteita. Pohjan liikuttelu vapauttaa ravinteita meriveteen ja pahentaa rehevöitymistä entisestään.”

Luonnonsuojelujärjestö WWF on vaatinut Nord Streamilta, että se luopuisi suunnitelmista tehdä merenpohjaa ravistelevia räjäytyksiä tai ruoppausta. Järjestö peräänkuuluttaa myös mallinnuksia pohjasedimenttien leviämisestä.

Hassin mukaan kaasuputken linjaus on valittava siten, että herkkä meriympäristö kärsii mahdollisimman vähän.

”Suunniteltu Venäjä–Saksa-kaasuputki ei ole mikä tahansa putki. Se on ensimmäinen pitkä kaasuputki Itämerellä, joka on erityisen haavoittuva meri”, Hassi sanoi seminaarissa.

Euroopan nykyiset pitkät kaasuputket ovat kaikki Pohjois-Atlantilla. Nord Streamin kaavaileman kaasuputken ympäristövaikutusten arvioinnin pitäisi olla valmis vuoden loppuun mennessä.

Tweet