Mitä Suomi nielee Köpiksessä?

2.10.2009

Elina Grundström

Kööpenhaminan ilmastokokouksessa Suomelle tärkein itsekkäisiin etuihin liittyvä neuvottelukysymys tulee olemaan metsien asema uudessa ilmastosopimuksessa.

Metsistä on muutenkin tulossa Kööpenhaminassa keskeinen teema. Metsäkadosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat noin 18–20 prosenttia maailman kokonaispäästöistä.

Se on enemmän kuin kaikkien maailman autojen, laivojen, lentokoneiden ja junien yhteispäästöt. Kioton sopimus ei tarjonnut juuri mitään välineitä metsäkadon vähentämiseen. Nyt ne on määrä saada aikaan.

Samalla tulee uuteen tarkasteluun myös Suomen metsien asema hiilinieluina, eli hiilidioksidin sitojina. Suomen metsien pinta-ala on viime vuosina vähentynyt, ja kehityksen arvioidaan jatkuvan. Samaan aikaan metsien kokonaispuumäärä on kuitenkin kasvanut pitkään harjoitetun tehometsätalouden ansiosta.

Maa- ja metsätalousministeriössä pelätään, että metsien hiilinielu saa ilmastosopimuksessa Suomelle epäedullisen laskentamallin ja vertailuvuoden. Pahimmassa tapauksessa Suomi joutuu maksamaan satoja miljoonia euroja aikaisin tehtyjen metsänhoitotoimenpiteiden vuoksi.

Suomen neuvottelijat eivät ole paljastaneet, millaista ratkaisua he tarkalleen ottaen hakevat. On kuitenkin ymmärrettävää, että Suomi pyrkii malliin, joka perustuu metsien todelliseen hiilinieluun, eli huomioi metsänhoitotoimenpiteet eikä pelkästään metsän pinta-alaa.

Tällaisissa malleissa on kuitenkin vaaransa. Jos ne ovat liian edullisia, metsäiset maat, kuten Suomi ja Venäjä, pääsevät kuin koira veräjästä eivätkä joudu vähentämään mitään varsinaisia päästöjään. Tropiikissa taas on vaarana se, että Suomen mallinen ”kestävä metsätalous” tarkoittaa siellä sademetsien muuttamista puuplantaaseiksi.

Tweet