Kotivanhemmuus ei ole vankila

8.6.2007 5.44

Mervi Tuohimaa

En ole samaa mieltä subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta kuin jotkut vihreät ja päätoimittaja Elina Grundström, joka kirjoitti aiheesta Vihreään Lankaan pääkirjoituksen (VL 25.5.). Mielestäni on väärin, että lapsi laitetaan hoitoon, jos jompikumpi vanhemmista on kotona. Myös työttömien pitäisi hoitaa lapsensa kotona eikä laittaa heitä päiväkotiin kunnan tai valtion laskuun.

Päivähoito-oikeutta perustellaan muun muassa sillä, että jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta. Perustelulla tehdään tyhjäksi kotiäitien ja -isien työ: Aivan kuin jokaisella vanhemmalla ei olisi päävastuu lapsensa kasvatuksesta. Aivan kuin joku muu osaisi kasvattaa lapsesi paremmin kuin sinä itse.

Tämän jälkeen kehdataan puhua vanhemmuuden katoamisesta ja vanhempien kasvatusvastuun katoamisesta.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus vie pohjan vanhempien pääkasvatusvastuulta. Mutta kun lapsi aloittaa peruskoulun, vanhempien odotetaan taas kantavan suurimman vastuun.

Grundström vertaa pääkirjoituksessa kotona olevan äidin alle kolmevuotiaan lapsen hoitoa vankeuteen. Kuka olettaa, että kotona lastaan hoitava olisi nimenomaan äiti? Lapsen hoito kuuluu kummallekin vanhemmalle. Lasta hoitamassa voi äidin ja isän sijasta olla joskus jopa mummo tai pappakin.

Kenenkään ei täydy hankkia lapsia, jos lapsen hoito tuntuu vankeudelta. Lasten hankkimisen pitää olla harkittua. Jälkikäteen on turha katua, kun ei ymmärretä vanhemmuuden vaatimuksia.

Vanhemmuutta tulisi tukea esimerkiksi avoimella päiväkotitoiminnalla. Voisin hyväksyä pitkin hampain lasten puolipäivähoidon, jos vanhempi on työtön. Opiskelijoille, yrittäjille ja muille työssäkäyville suon oikeuden saada lapsensa päivähoitoon. Hyväksyn myös sosiaalisiin syihin perustuvan päivähoito-oikeuden.

Kaikille subjektiivista päivähoito-oikeutta ei pidä sallia. Kuntien on säästettävä, jotta ne voivat turvata tärkeimmät palvelunsa. Ilmaista päivähoitoa pitäisi tarjota vain kaikkein pienituloisimmille.

Lasten hoitaminen kotona ei ole ilmaista, eikä kotivanhemmalle makseta riittävää korvausta lapsensa hoidosta. Itse hoidin lapsiani neljätoista vuotta kotona. Tästä ajasta minulle ei ole kertynyt minkäänlaisia sosiaalisia etuuksia.

Kyseessä on valintatilanne: ura vai lapset? Jos lapsia hankkii, päätös on tehtävä itse ja elettävä sen mukaisesti. Lasten hoitaminen kotona ei ole verrattavissa vankilassaoloon. Se on pikemmin kuin palkatonta yksityisyrittämistä. Itse päätät, kuinka teet työsi. Lomista ei tarvitse edes unelmoida.

Silti en vaihtaisi päivääkään pois.