Hallitus ja utopia

4.5.2007

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on tamperelainen vihreiden kansanedustaja.

Viisi päivää hallitusneuvotteluissa oli varsinainen reaalipolitiikan rippikoulu. Idealismia koeteltiin viimeistään siinä vaiheessa, kun yritti hioa sanamuotoja uusiutuvasta energiasta kokoomuksen neuvottelijaa esittävän ydinvoimayhtiön työntekijän kanssa. Jos TVO:lla on käytössä tulospalkkaus, hänet on varmaankin palkittu avokätisesti kestävien energiaratkaisujen jarruttamisesta.

Hyvänä vastapainona raadolliselle vääntämiselle istuin viikkoa myöhemmin kansalaisliikkeiden sosiaalifoorumin utopiapaneelissa. Siellä pohdittiin, mihin utopiat ovat kadonneet. Ainakaan Säätytalon käytävillä niitä ei liiemmin näkynyt.

SDP oli pitkään Suomen suuri utopiapuolue. Demarit esittivät Forssan ohjelmassa vuonna 1903 radikaalin vision oikeudenmukaisemmasta Suomesta.

Vuosien kuluessa lähes kaikki demarien vaatimat uudistukset toteutuivat – uskonnon aseman muuttamista lukuun ottamatta. Puoluetta kohtasi Fukyaman hengessä politiikan loppu.

Demarien näkökulmasta Suomi onkin lähes valmis. Jopa aukkoinen, byrokraattinen ja lannistava sosiaaliturvajärjestelmä kaipaa joidenkin puolueen kärkihahmojen mielestä vain paikkailua sieltä täältä.

Vihreät ovat kaksikymmentä vuotta yrittäneet tarjota toimeentulotukea SDP:n utopiaköyhyyteen. Enimmäkseen demarit ovat kuitenkin kieltäytyneet avusta.

Konkretia ilman utopioita on politiikkaa, jota Osmo Soininvaara kuvasi jo neljännesvuosisata sitten pamfletissaan sanalla hallinnointi. Pienet askeleet eivät auta, jos ne eivät johda oikeaan suuntaan.

Toisaalta utopiat ilman konkretiaa ovat haihattelua. Määränpään tietäminen ei vielä riitä, jos ei löydä sinne johtavaa polkua.

Vaikuttava ja periaatteellinen politiikka syntyy konkretian ja utopian leikkauspisteessä. Poliittisessa keskustelussa tarvitaan puoluetta, joka kykenee hahmottelemaan, miltä kestävämpi ja reilumpi Suomi voisi näyttää kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä.

Filosofi Ernst Blochin mielestä ihmisten kyky päiväunelmiin on jokaisen inhimillisen edistysaskeleen edellytys. Vihreiden on varottava demarien kohtaloa ja säilytettävä taito ja rohkeus unelmoida – myös hallituksessa.