Isänmaan kauppiaat

27.4.2007 5.50

Elina Grundström

Suomen sydänmailla puuhastelee joukko ulkomaisia kaivosyhtiöitä. Vaikka muutamia uraanivarauksia vastaan on noussut kansanliikkeitä, useimmat ovat saaneet olla kaikessa rauhassa – koska kukaan ei tiedä niistä mitään.

Toimittaja Jussi Laitinen  arvioi uraaninetsintää käsittelevässä jutussaan tässä lehdessä, että potentiaalisten kaivoskaupunkien kunnanjohtajatkin voivat olla tietämättömiä uraanitutkimuksista. Vanhentuneen kaivoslain vuoksi varauksen tehneen yhtiön ei nimittäin tarvitse kertoa, että kyse on uraanista.

Vielä merkillisempää on se, että uraaniyhtiöt eivät ole tulleet Suomeen sattumalta, vaan ne on houkuteltu tänne. Valtion rahoittama Geologian tutkimuskeskus GTK on aktiivisesti markkinoinut Suomea ulkomaisille kaivosyhtiöille ja tarjonnut uraaninetsijöille maksullisia ”palvelupaketteja”. Kauppa- ja teollisuusministeriö KTM, joka valvoo kaivostoimintaa, on sekin ollut pukki kaalimaan vartijana, koska KTM:n tehtävänä on myös kaivostoiminnan edistäminen.    

Muualla maailmassa tämä olisi ennenkuulumatonta. Kun luonnonvarat hupenevat, kehittyneet valtiot ovat alkaneet harjoittaa resurssinationalismia. Kun muut maat ostavat, Suomi myy.

Isänmaan kauppaamista on perusteltu työllisyydellä. Suomen uraaniesiintymät ovat todennäköisesti niin pieniä, että yksi kaivos voi työllistää väkeä hädin tuskin supermarketin verran.

Ehkä työllisyysvaikutuksia onkin pitänyt saada aikaan GTK:ssa. Kun kaivostoiminta ehti loppua Suomessa 1990-luvulla lähes kokonaan, uraani on tarjonnut uusia töitä 800 työntekijän tutkimusorganisaatiolle.

Kaivoslain uudistamisella on kiire, mutta se ei riitä. Suomen pitäisi myös päivittää 1800-luvulle jäänyt luonnonvarapolitiikkansa 2000-luvulle.