Opintoaikojen rajaus uhkaa ylioppilaskuntatoimintaa

27.4.2007 5.52

Anna-Maria Urhonen

Kaikkien alojen asiantuntija Raimo Sailas sanoo Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisessa (5/07), ettei opiskelijoiden pitäisi viettää aikaa yliopistolla niin kauan, että ehtisivät vaikuttaa sen pitkän tähtäimen strategiseen suunnitteluun.

Yliopiston opintoaikojen rajaukset ovat kadonneet keskustelusta täysin sen jälkeen, kun ne toteutettiin. Nyt keskustellaan siitä, pitäisikö lukio rajata takaisin kolmeen vuoteen, kun neljä vuotta onkin ollut oletettua suositumpi aika. Ammatillisessa opetuksessa rajoista ei tarvitse keskustella, koska siellä ne ovat olleet olemassa koko ajan.

Ylioppilaskuntatoiminnalla on vahvat perinteet. Eikä se ole pelkkää poliittisten broilerien hautomista tai pientä puuhastelua. Sen ansiosta opiskelijat voivat vaikuttaa asioihinsa, tutustua toisiinsa ja oppia tärkeitä yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Ennen kaikkea opiskelijat voivat pitää puolensa erilaisia ylhäältä tulevia vääryyksiä vastaan.

Ei ole vielä tutkittu, miten opintoaikojen rajaukset ovat vaikuttaneet opiskelijakuntatoimintaan, mutta uskallan väittää, että ylioppilaskuntien huoli aktiivisten ihmisten vähenemisestä ei ole turha. Kuka ehtii kuluttaa aikaansa ylioppilaskuntatoimintaan, kun opintoihin on aikaa viisi – tai erityisen hyvillä perusteilla – seitsemän vuotta, ja jollain pitäisi elääkin? Vähänkin järkevä ihminen valitsee työnteon. Ylioppilaskuntatoimintaan ehtivät enää superihmiset, jotka pystyvät kaikkeen yhtä aikaa. Se muuttuu entistä pienemmän piirin toiminnaksi, ehkä jopa kuihtuu olemattomaksi.

Opiskelijoiden oman aktiivisuuden tukemisen pitäisi olla koulutuspolitiikan keskeinen elementti. Sen sijaan, että entistä useampia opintoja rajataan, ammatillisenkin koulutuksen opintoaikoja on muutettava joustavammiksi. Sailaksenkin pitäisi demarina ymmärtää, kuinka tärkeää on pitää puoliaan.