Brysselin reportteri

27.4.2009 14.16

Taina Tervonen

”Kaikki lukijatutkimukset vahvistavat saman asian: jos artikkelin otsikossa on sana EU tai komissio, lukija kääntää sivua”, kertoo Kauppalehden Brysselin-kirjeenvaihtaja Arno Ahosniemi.

Siinä on EU-toimittajalle haastetta kerrakseen.

Ahosniemen työpöydällä lojuu komission virkamiesten puhelinluettelo, netistä printattu Hesari ja sanakirjoja. Samassa talossa työskentelee lähes koko Euroopan lehdistö. Jokaisella kirjeenvaihtajalla on samanlainen pieni työhuone ja sama haaste: kertoa EU-päätösten vaikutuksista lukijan elämään niin selvästi, että tämä jättää sivun kääntämättä.

”Minulla on sikäli helppo tilanne, että seuraan enimmäkseen talousasioita. Suurin osa yrittäjistä tietää, että täällä tehdyt päätökset vaikuttavat bisnekseen.”

Ahosniemi on itse vakuuttunut EU-asioiden merkittävyydestä. Hän ei halua erotella Euroopan unionin ja kotimaan asioita, koska EU on suomalaisen politiikan jatke. Tai toisinpäin.

”Suurin osa lainsäädännöstämme tulee nykyisin EU:sta.”

Finanssikriisi tekee EU-kirjeenvaihtajan pestistä entistä kiinnostavamman, sillä Brysselissä syntyy nyt merkittäviä, Euroopan tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Ahosniemeä harmittaa, että niistä kirjoitetaan Suomessa usein vasta, kun päätökset on lyöty lukkoon, eli myöhässä.

”Suomalainen media keskittyy ihan liikaa raportoimaan huippukokouksista. Toki sekin on tarpeen, mutta pitäisi kirjoittaa enemmän prosesseista, asioiden valmistelusta.”

Siihen tarvitaan EU:n toiminnan jatkuvaa seuraamista, virkamiesten puhuttamista ja keskusteluja kollegoiden kanssa.

”Vanhanaikaista lehtimiehen työtä. Pitää olla koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä.”

Ahosniemi vaihtaa muiden toimittajien kanssa ajatuksia ja toverillista apua, mutta skuupeista vaietaan visusti. Laumakäyttäytymisen vaara on suuri, kun joukko kokoontuu päivittäin samoihin tiedotustilaisuuksiin, Ahosniemi myöntää.

Pahimmassa tapauksessa lukijalle tarjotaan lehdessä kuin lehdessä samoja uutisia samasta näkökulmasta.

Juuri nyt toimittaja Ahosniemi seuraa kesäkuun eurovaalien ehdokasasettelua – ja pudistelee päätään. Suomalaiset puolueet eivät panosta tarpeeksi vaaleihin, ja äänestysprosentti jää alhaiseksi.

”Europarlamentaarikko pystyy vaikuttamaan EU-asioihin enemmän kuin ministeri, mutta suomalaiset puolueet eivät taaskaan pane kärkinimiä listoille.”

Ahosniemellä on tähän selitys. Poliitikko ei voi rakentaa julkisuuskuvaansa Brysselissä yhtä hyvin kuin Suomessa.

”Ja vaalien jälkeen voimaan astuva muutos parlamentin kulukorvauksiin tiputtaa meppien ansioita. Reissaaminen on rankkaa, ja jos siitä ei saa mitään ekstraa, kansanedustajan ei kannata lähteä kisaan.”

Kesäkuussa Ahosniemi siirtyy tarkastelemaan EU-politiikkaa uudesta vinkkelistä. Hänestä tulee sanomalehti Pohjalaisen päätoimittaja.

Tweet