Totuus turpeesta

22.9.2006 5.54

Turveteollisuusliitto ry

Turveteollisuusliiton toimitusjohtajan mielestä turve on hyvä energianlähde.

Vihreän Langan (8.9.) varsin rempseä kirjoitus energiaturpeesta edellyttää mielestäni täsmentämistä. Kirjoituksen mukaan uusi lakiesitys turpeella tuotetun sähkön syöttötariffista on takuuhintajärjestelmä ja sähköyhtiöiden olisi pakko ostaa turvevoimaloiden sähköä korkeampaan hintaan. Esitetty syöttötariffi ei kuitenkaan ole hintatakuujärjestelmä, vaan se on markkinatilanteen mukaan muuttuva tuki turvetta käyttävälle lauhdesähkön tuottajalle. Tuella palautetaan turpeella tuotetun sähkön kilpailukyky kivihiilisähköön verrattuna.

Tuen suuruus riippuu päästöoikeuden ja kivihiilen hinnoista. Mikäli päästöoikeus maksaa vähän ja kivihiili on kallista, tukea ei käytännössä makseta lainkaan. Tukea maksetaan turvetta käyttäville neljälle voimalaitokselle, joiden kapasiteetista noin puolet on oikeutettuja tukeen. Kivihiili on näiden laitosten ainoa vaihtoehto turpeelle – laitokset joko käyvät hiilellä tai turpeella tai eivät ollenkaan. Sähköyhtiöillä tai kuluttajil/la ei ole minkäänlaista pakkoa ostaa turvesähköä.

Tuen ansiosta turvetta käyttävät laitokset voivat käynnistyä ennen hiililaitoksia ja ne voivat käyttää hiilen sijasta turvetta, mikä parantaa energian- ja turvetuotannon ennustettavuutta – siis viime kädessä kotimaista energiantuotannon huoltovarmuutta.

Euroopan unionissa hiilidioksidipäästöillä on päästökatto, jota ei voi ylittää. Mikäli lauhdesähköntuottajat haluavat tuottaa sähköä, niiden on käytettävä hallussaan olevia päästöoikeuksia tai hankittava niitä markkinoilta muilta toimijoilta. Siksi esitetty syöttötariffi ei lisää hiilidioksidipäästöjä.

Kirjoituksen mukaan ”Suomesta tulee satojen tuhansien mutakuoppien maa” ja että turvetuotannon vaikuttamia alueita on Suomessa jo 100 000 hehtaaria. Todellisuudessa Suomen turvetuotantoala on tällä hetkellä 65 000 hehtaaria, eli 0,6 prosenttia suoalasta. Tuotannosta poistuneita alueita ei jätetä mutakuopiksi, vaan jo ympäristölupaa varten on alueelle laadittava jälkikäyttösuunnitelma.

Soista on suojeltu lähes 12 prosenttia ja muita luonnontilaisia soita on 24 prosenttia eli luonnontilaisten soiden kokonaisala on 35 prosenttia suoalasta.

Luonnonsuojeluliiton mukaan turve on korvattava puuperäisillä polttoaineilla, jutussa todetaan. Paljon järkevämpää on pyrkiä korvaamaan energian tuontia kaikilla kotimaisilla polttoaineilla. Energiaomavaraisuutemme on noin 25 prosenttia. Siitä energiaturpeen osuus on noin viidesosa.

VTT:n selvityksen mukaan energiaturpeen kysyntä säilyy ainakin 2020–luvulle nykyisellään. Kotimainen energia syrjäyttää uusien voimalaitosinvestointien ansiosta tuontia. Kuitenkaan turveteollisuus ei tule tarvitsemaan 650 000 hehtaaria soita, kuten julkisuudessa on väitetty, vaan vuoteen 2020 mennessä tarvitaan uusia tuotantosoita noin

40 000 hehtaaria. Tästä merkittävä osa tulee olemaan jo käyttöön otettuja soita.

Jotkut tahot pitävät turvetta fossiilisena polttoaineena. Suomen kanta kuitenkin on, että turve on hitaasti uusiutuvaa biomassapolttoainetta.  Suot ovat vihreitä ja turvetta kasvaa enemmän kuin sitä käytettään.  Kansainvälisesti arvostetut tiedemiehet Patrick Crill, Ken Hargreaves ja Atte Korhola totesivat KTM:n tilaamassa selvityksessä vuonna 2000, että turve voidaan luokitella biomassapolttoaineeksi eli sitä voidaan pitää hitaasti uusiutuvana polttoaineena. Tänä keväänä myös YK:n alainen Kansainvälinen Ilmastopaneeli IPCC otti turpeen pois fossiilisten polttoaineiden luettelosta.

Turve on maamme rikkaus, yksi harvoista luonnonvaroistamme. Voimme suojella ja käyttää lukuisia soitamme viisaasti ja harkiten kaikkiin eri tarkoituksiin nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi.