Älä kirjoita politiikasta

10.3.2009

Laura J. Rantanen

Majkop on jäänyt mieleeni niiltä ajoilta, kun väänsin Schengen-viisumeita venäläisille Suomen Pietarin pääkonsulaatissa.

Majkopissa asuvien hakemukset piti käsitellä erityisen tarkasti, sillä kaupunki sijaitsee Pohjois-Kaukasiassa – alueella, joka on viimeisten 15 vuoden aikana kokenut kaksi sotaa puhumattakaan muista väkivaltaisuuksista, jotka jatkuvat tänäänkin.

Majkop on Adygejan autonomisen tasavallan pääkaupunki. Melko pienellä alueella asuu reilut 440 000 ihmistä, jotka edustavat yli sataa kansallisuutta.

Venäläiset muodostavat suurimman etnisen ryhmän (65 prosenttia väestöstä) ja adygeit toiseksi suurimman (24 prosenttia). Muita merkittäviä kansallisuuksia ovat armenialaiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset, tataarit ja azerit.

Nyt täällä on myös yksi suomalainen. Olen kuulemma Adygejan valtionyliopiston ensimmäinen länsieurooppalainen vaihto-opiskelija.

Aiemmin adygeit tunnettiin yhdessä sukulaiskansojen kabardiinien ja tšerkessien kanssa nimellä tšerkessit, jotka muodostivat Pohjois-Kaukasian suurimman kansanryhmän.

1800-luvun puolivälissä käyty Kaukasian sota osoittautui tšerkesseille kohtalokkaaksi. Sodan jälkeen merkittävä osa kansasta pakeni Turkkiin; synnyinsijoille jäi vaivaiset viisi prosenttia. Nykyään adygeit asuvat hajallaan ympäri maailmaa.

Adygejan lisäksi Pohjois-Kaukasiassa on kuusi Venäjän federaatioon kuuluvaa autonomista tasavaltaa: Karatšaevo-Tšerkessia, Kabardino-Balkaria, Pohjois-Ossetia, Ingušia, Tšetšenia ja Dagestan. Ne poikkeavat muusta Venäjästä niin kulttuuriltaan, väestöltään kuin uskonnoltaankin.

Klaanijärjestelmä elää tasavalloissa sitkeästi, ja jos tuuli käy oikeasta suunnasta, kotiini kantautuu viisi kertaa päivässä moskeijan rukouskutsu.

Adygei-tuttavani mukaan hänen kansansa ei kuitenkaan ole erityisen uskonnollista, vaan islam on päälleliimattua tuontitavaraa. Katukuvassa naisilla näkyy päähuiveja vain harvakseltaan, ja halal-kaupan olen nähnyt vain moskeijan pihalla.

Jokin aika sitten istuin lauantai-iltaa opettajani, yliopiston yleisen kielitieteen dosentin keittiössä. Hän kysyi minulta, aionko kirjoittaa Majkopista jotain Suomessa julkaistavaksi.

”Jos aiot, kirjoita ainakin aluksi vain kulttuurista ja arjestasi täällä. Politiikkaan tai etnisiin suhteisiin älä kajoa. He tietävät sinun olevan täällä, ja sinut tunnistetaan kaupungilla”, hän sanoi ja tarjosi juustopiirasta teen kyytipojaksi.

He? Lupasin olla harkitsematta asiaa.

Kirjoittaja oleskelee ja opiskelee Adygejan tasavallan pääkaupungissa Majkopissa, Venäjällä. Lisää Rantasen Kaukasia-blogitekstejä löydät täältä.

Tweet