Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
27.2.2007 16.43
Vihreä liitto täyttää ensi viikolla 20 vuotta. Sen kunniaksi julkaisemme tässä lehdessä yhdeksän lumipallomenetelmällä kerättyä minielämäkertaa ”esi-vihreistä”.
Elina Heinon kirjoittamat henkilökuvat kertovat 1970- ja 1980-lukujen vaihteen kansalaisjärjestöihmisistä, jotka vaikuttivat voimakkaasti vihreän liikkeen syntyyn, mutta eivät halunneet toimia itse puolueessa. Mukana on kasviskokkeja, ydinvoiman vastustajia, luomuviljelijöitä ja muuten vaan maallemuuttajia.
Kun luin heidän tarinoita, tulin kateudesta vihreäksi. Miten nuo ihmiset ovatkin onnistuneet elämään noin rikasta elämää? Monet heistä ovat todella jättäytyneet ”pois oravanpyörästä” niin kuin 1980-luvulla tavattiin sanoa. He ovat eläneet omilla ehdoillaan, tehneet asioita omin käsin ja saavuttaneet kadehdittavan olotilan, jossa heillä on enemmän aikaa mutta vähemmän roinaa kuin meillä keskimääräisillä pulliaisilla.
Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että henkilökohtainen ei ole läheskään niin poliittista kuin vaihtoehtoliikkeissä luullaan. Ehkä olen ollut siinä väärässä. Ehkä roinaton elämä on tärkeää siksi, että se on niin luova tila, että sen sivutuotteena syntyy kokonainen puoluekin.
Vihreiden historia on täynnä hyvää energiaa. Laskeutukoon se hetkeksi koko suomalaisen hektisen, pelaavan, kyynisen ja vaalistressistä kärsivän puoluekoneiston ylle.
Tweet