Säälittävä Venäjä

8.12.2008

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija, joka toivoo vähemmän Venäjä-kolumneja. Lisää Tontin blogikirjoituksia löydät täältä.

Venäjästä keuhkoavat. Venäjä on mahdollisuus ja kumppani, hokevat liennyttäjät. Venäjä on ikuinen uhka, muistuttavat haukat. Venäjä on sitä ja tätä, mutta joka tapauksessa tärkeä.

Onko maailmassa liikaa Venäjä-puhetta?

On. Venäjä on rääpäle, joka on puliveivannut itselleen palstatilaa länsimaisessa mediassa painoarvoonsa nähden aivan liikaa. Jo Neuvostoliitto oli savijalkainen jättiläinen – nyky-Venäjästä meidän tarvitsee piitata paljon vähemmän.

Venäjän väkiluku on 142 miljoonaa ja laskussa, vielä vuonna 1991 luku oli 148 miljoonaa. Vertailun vuoksi: Yhdysvalloissa asuu 300 miljoonaa ja EU:ssa lähes 500 miljoonaa ihmistä, Kiinassa on väkeä kymmenkertainen määrä ja Intiassakin yli miljardi.

Venäjän talous on kasvanut, mutta se on yhä kooltaan samaa luokkaa kuin on Italian, Brasilian tai New Jerseyn osavaltion talous.

Energiasektori tuo 60 prosenttia vientituloista ja valtion budjettituloista 40 prosenttia on lähtöisin öljyteollisuudesta. Venäjän talous on kehitysmaan taloutta, joka nousee ja laskee muutaman raaka-aineen hinnan mukaan.

Euroopan energiariippuvuus Venäjästä on koko ajan vähenemässä, vaikka Putinin putkimies Paavo Lipponen mitä yrittäisi.

Pietari ja Moskova ovat komeita kaupunkeja, joissa elää pieni valistunut fiksuimmisto, samalla lailla kuin vaikka Islamabadissa. Kaupunkien ympärillä leviää surkea maaseutu, joka on pysynyt muuttamattomana viimeiset kaksisataa vuotta.

Pienin syy Venäjän toivottomuuteen ei ole imperialistinen itsetyytyväisyys, joka läpäisee maan eliitit. Jos Venäjällä vuonna 1990 olisi toteutettu täydellinen suunnanmuutos kaikessa – kuten tapahtui Saksassa ja Japanissa vuonna 1945 – maa olisi matkalla kohti vaurautta ja hyvinvointia.

Näin ei tehty, vaan vanha meno jatkuu uusien kulissien takana.

Nikolai Gogolin romaani Kuolleet sielut päättyy messiaaniseen visioon, jonka mukaan Venäjä on kuin hurja laukkaava valjakko, jonka tieltä muiden maiden on väistyttävä.

Gogol oli väärässä. Venäjän valjakko on läähättänyt pysähdyksissä jo vuosisatoja. Ei vähiten siksi, että maa tursuaa pystyyn kuolleita sieluja, joista ei ole mihinkään muuhun kuin uhoamiseen.