Yksityistä hyvää

9.2.2007 5.57

Laura Kosonen

Suomessa haetaan nyt lupia erityisesti uskonnollisille yksityiskouluille.

Ei enää eukkaa, vaan kuvista. Leena Meklin opettaa kuvaamataitoa Helsingin kristillisessä koulussa. Eurytmiaa harrastavien steinerkoulujen sijaan suosiossa ovat nyt kristilliset koulut.

Pari vuosikymmentä sitten yksityiskoululupia haettiin erityistä pedagogiikkaa noudattaville kouluille, nyt suosiossa ovat uskonnolliset koulut. Hallitus myöntää kuitenkin lupia yksityiskouluille kitsaasti.

”Vaikka olen kristitty, olen huolissani, jos kristillisiä ja muita maailmankatsomuksellisia kouluja perustetaan lisää. Silloin on vaarana, että liu’umme kauas moniarvoisesta yhteiskunnasta. Nykyisessä peruskoulussa heterogeeninen joukko koululaisia oppii toimimaan yhdessä”, sanoo vihreiden kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Kirsi Ojansuu, joka on koulutukseltaan luokanopettaja.

Suomessa toimii tällä hetkellä 68 yksityiskoulua, joista 20 on steinerkouluja ja kahdeksan kristillisiä kouluja. Lisäksi joukossa on yhtenäiskouluja, vieraskielisiä kouluja sekä ulkomailla toimivia kouluja. Vuosittain opetuslupaa hakee kuudesta kahdeksaan uutta yksityiskoulua, mutta viime vuosina valtioneuvosto on pitänyt lupien suhteen tiukkaa linjaa.

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg on kritisoinut sitä, ettei Joensuussa toimivalle steinerkoululle myönnetty lupaa. Vihreissä on luultavasti keskimääräistä enemmän vaihtoehtoisista opetusmuodoista kiinnostuneita ihmisiä.

Steinerkoulun käynyt kansanedustaja Oras Tynkkynen pitää tärkeänä, että keskustelussa erotettaisiin toisistaan pedagogiset ja maailmankatsomukselliset koulut.

”Suhtaudun kriittisesti uskonnollisiin kouluihin. Steinerkoulu puolestaan on mielestäni sekä pedagogiikkaa että maailmankatsomusta, sillä taustafilosofiana oleva antroposofia tihkuu läpi opetukseen. Niin käy vähemmän, jos koulussa on tolkullisia ja fiksuja opettajia”, Tynkkynen sanoo.

Kirsi Ojansuun mielestä linjan yksityiskouluja kohtaan täytyy olla yksiselitteinen selkeä.

”Emme voi erotella kouluja niin, että sanoisimme kyllä steinerkouluille, mutta ei vaikkapa kristillisille kouluille. Tärkeintä on huolehtia, että tavallisella peruskoululla on riittävästi resursseja ja pätevää henkilökuntaa.”

Ojansuu muistuttaa, mihin yksityiskoulujen määrän kasvu on johtanut Ruotsissa.

”Yksi yhteinen peruskoulu on hävinnyt, kun sekä varallisuuden että maailmankatsomuksen pohjalta on perustettu satoja yksityiskouluja.”

Yksityiskoulujen asemaa ajavat perustelevat kantaansa valinnanvapaudella. Helsingin kristillisen koulun vs. rehtori Annakaarina Oksanen arvioi, että vanhempien kiinnostus aatteelliseen koulutukseen on kasvanut.

”Vanhemmat vastaavat lapsen kasvatuksesta. Heillä on oikeus valita koulutus lapselleen”, Oksanen sanoo, mutta korostaa, ettei pidä kunnallisia ja yksityiskouluja toistensa kilpailijoina vaan täydentäjinä.

Oksasen johtaman koulun oppilasmäärät ovat viime vuosina nousseet erityisesti yläasteen luokilla.

Steinerpedagogiikan yhteisöt -yhdistyksen toimistonhoitaja Salla Laurilehto kertoo, että monissa steinerkouluissa ollaan huolissaan toiminnan jatkumisesta tiukan lupakäytännön vuoksi. Laurilehdon mukaan oppilasmäärät ovat olleet kasvussa, sillä koulujakin on tullut lisää.

Opetusneuvos Jari Rajanen opetusministeriöstä muistuttaa, että opetussuunnitelma sitoo koulua riippumatta siitä, kuka opetuksen järjestää . EU:n valmisteilla oleva perustuslaki ei oikeuta lapsen vanhempia vaatimaan tietyn maailmankatsomuksellisen suuntauksen mukaista opetusta, Rajanen lisää.

Jos uskonnollisten koulujen suosio kasvaa, saatetaan Suomessa pian hakea lupaa vaikkapa islamilaiselle tai buddhalaiselle koululle. Tälläkään ajatuksella Rajanen ei halua spekuloida.

”Islamilaiselle koululle ei ole vireillä lupahakemusta”, hän toteaa.