Terveydenhuollon rahoitus vaatii uudistusta

2.2.2007 19.17

Jari Haukka

HUS:in uusi toimitusjohtaja Kari Nenonen vaatii Suomen Lääkärilehden haastattelussa asiakasmaksujen laajempaa käyttöä terveydenhuollossa. Tämä on ymmärrettävää, jos asioita tarkastellaan vain kapeasta erikoissairaanhoidon näkökulmasta. Kun terveydenhuollon rahoituspohjaa muutetaan, pitää ottaa huomioon muutosten kokonaisvaikutukset. Korkeisiin ja tulosidonnaisiin asiakasmaksuihin liittyy monia arveluttavia piirteitä.

Usein pitkään ja kalliisti sairastavat kansalaiset ovat sairautensa takia, ainakin väliaikaisesti, pienituloisia. Todellinen asiakasmaksujen tuottama tulonlisäys olisi siis melko vähäistä. Toisaalta tuloihin sidottu maksu jyrkentäisi verotuksen progressiota. Se vaikuttaisi erityisesti keskituloisten veronmaksajien asemaan huonontavasti. Oikeudenmukaisuuden vuoksi pitäisi samalla luoda verovähennysjärjestelmä tasoittamaan sairauden aiheuttamia kuluja. Tämä taas monimutkaistaisi verotusta.

Suomessa terveydenhuollon omavastuuosuus on noin viidennes. Se on eurooppalaisessa vertailussa huomattavan korkea. Osuuden korottaminen entisestään tuskin tuottaisi mitään hyviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Se korkeintaan laajentaisi yksityisten sairauskuluvakuutusten markkinoita.

Jos terveydenhuollon rahoitusrakennetta halutaan tosissaan muuttaa, on luotava kokonaan uusi rahoitusjärjestelmä. Yhtenä toimivana ja sosiaalisesti oikeudenmukaisena vaihtoehtona pitäisi tutkia jokaiselle kansalaiselle luotavaa terveystiliä, jolle sijoitetut varat käytettäisiin terveydenhuoltoon. Kansalaiset ja heidän työnantajansa maksaisivat suoraan palkastaan varat terveystilille. Tilille sijoitettuja varoja käytettäisiin terveydenhuollon kuluihin kullekin henkilökohtaisesti.

Varattomien, työkyvyttömien ja pitkään sairastaneiden terveystilien rahoituksesta huolehdittaisiin verovaroin. Varat olisivat aidosti kansalaisten omia, niiltä osin kun he olisivat tiliä itse kartuttaneet. Järjestelmä rohkaisisi oman terveyden hoitoon.

Se olisi samalla nykyistä järjestelmää oikeudenmukaisempi, koska myös työelämään osallistumattomat saisivat oman tilinsä. Nykyisinhän työtätekeville on taattu laadukas työterveyshuolto. Muut ryhmät on syrjäytetty aliresurssoidun julkisen palvelun käyttäjiksi. Nykyään Suomi onkin terveydenhuollon suhteen yksi epätasa-arvoisimmista EU-maista, kuten OECD:n tuore selvitys kertoo.

Kansalaisen terveystili parantaisi myös valinnan vapautta, mikä johtaisi ajan mittaan järjestelmän tehokkuuden ja laadun paranemiseen. Esimerkiksi Singaporessa potilas saa itse päättää kuinka kalliissa ja hyvin sisustetussa potilashuoneessa hän haluaa sairaalassa aikansa viettää. Kalleimpia ovat yksityishuoneet, joihin tuodaan joka päivä tuoreita kukkia, halvimmissa on 4–6 henkeä samassa huoneessa. Erot ovat kuitenkin vain ”hotellipalveluissa”, kaikki potilaat saavat täsmälleen yhtä laadukasta hoitoa, jota heille antavat samat lääkärit maksuluokasta riippumatta.

Toivoisinkin terveydenhuollon rahoittamisesta ennakkoluulotonta keskustelua, jossa pyrittäisiin aidosti löytämään oikeudenmukaisia ja toimivia ratkaisuja. Erilaisiin ideologisiin luuloihin perustuvaa keskustelua on käyty jo riittävän pitkään. Pienet paikkaukset eivät enää riitä, nyt tarvitaan laajaa kokonaisuudistusta kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi.