Mihin hujahtivat suhdannemiljardit?

2.2.2007 5.53

Elina Grundström

Pojassani on selvästi ministeriainesta, sillä hänen taloudellinen käyttäytymisensä vastaa täydellisesti nykyistä hallituspolitiikkaa. Heti kun poikani saa kahden euron viikkorahansa, hän lähtee lähimpään kioskiin ostamaan Fazerin suklaalevyä, aina samanlaista.

Matti Vanhasen hallituskausi, varsinkin sen viimeinen vuosi, on ollut poikkeuksellisen voimakkaan talouskasvun aikaa. Suomi on ollut noususuhdanteen huipulla. Verotulot kasvoivat pelkästään viime vuonna yli seitsemän prosenttia.

Hallituksella olisi ollut ennätysmäisen paljon pelivaraa suurten uudistusten toteuttamiseen. Se on kuitenkin toiminut yhtä konservatiivisesti kuin kymmenenvuotias poika, ja käyttänyt lisäresurssit veronalennuksiin sekä vanhentuneiden teollisten ja aluepoliittisten rakenteiden ylläpitoon.

Nousukauden jälkeen tulee vääjäämättä laskukausi. Se tulee todennäköisesti olemaan paljon lievempi kuin 1990-luvun alun suuri lama, mutta sen sosiaaliset vaikutukset voivat olla yhtä rajut. Vaikka suomalaisten pörssiyritysten voitot olivat viime vuonna ennätyskorkeita, UPM:n ja Perloksen tapaisten suuryritysten irtisanomiset lisääntyivät. Laskusuhdanteessa työttömyys voi nousta nopeasti, sillä uudet työpaikat ovat syntyneet palveluihin, ja ne ovat hyvin suhdanneherkkiä.

Erityisen huolestuttavaa on se, että sosiaaliturvajärjestelmää ei ole uudistettu, vaan se on samaan aikaan monimutkaistunut ja rapautunut. Kannustinloukut ovat lisääntyneet ja perusturvan suhteellinen taso on laskenut.

Monille 1990-luvun laman kokeneille voi vielä tulla yllätyksenä, että sosiaaliturva ei enää olekaan samalla tasolla kuin pankkikriisin aikoina.