Ei todellakaan vaalikirja

26.1.2007 5.48

Erkki Pulliainen

Vihreässä Langassa 19.1. oli ystävällisesti huomioitu yhdessä tyttäreni kanssa kirjoittamani Ihannekoiraa etsimässä vaalikirjaksi. Sitä se ei todellakaan ole.

Kirjan piti ilmestyä jo ajat sitten, mutta sinänsä valitettavien koiraoikeudenkäyntien lainvoimaisten päätösten odottelu siirsi ilmestymisajankohtaa vuosilla alkusyksyyn 2006.

Kirja on tarkoitettu jatkuvasti eläväksi ja ajassa muuttuvaksi apuvälineeksi tilanteessa, jossa ihminen epäilee tahtoaan ja kykyään koiran pitkäaikaiseksi haltijaksi. Noin 4 000 koiranhankintaa epäonnistuu vuodessa!

Alalla yli 40 vuotta toimineena olisin voinut kirjoittaa kirjan yksinkin, olenhan kirjoittanut yksin useita koirakirjoja, joita on myyty yhteensä noin 15 000 kappaletta. Halusin tälle kirjalle jatkuvuutta. Tyttäreni tunnettuna koiraharrastajana voi nyt jatkaa luontevasti siitä, mihin yhdessä pääsimme.

Olen ymmärtänyt, että tämän poliittisen liikkeen tarkoituksena on ollut edistää eläinten hyvinvointia. Nyt muutin kirja-arvostelun vuoksi johtopäätöstäni. Niin ei siis  näytäkään olevan. On suorastaan tuomittavaa kirjoittaa varoittavalla ”paatoksella”.

Olen julkaissut viimeksi kuluneen vuoden aikana useita kirjoja. Miksi arvosteltavaksi ”vaalikirjana” ei valittu Kansanedustajan valta ja vastuu -kirjaani, kuten esimerkiksi Hesari teki? Näyttää siltä, että poliitikon kohdalla kaikki on ”vaalia”.

Arvostelujutun arvioissa lehdestänne luettuaan syy on helppo havaita. Kun jotain nostaa, niin pitää jotain tunnettua näyttävästi laskea. Näin saadaan aikaan draamaa ja vaikuttavuutta.