Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Saara Törmä
Kädet taikinaan. Seitanpalleroa vaivataan kylmässä ja kuumassa vedessä. Sitten se keitetään, viipaloidaan ja paistetaan.
26.9.2008 11.57
Vehnägluteenin valmistus on rasittavaa, mutta lopputulos palkitsee. Seitania kannattaa tehtailla urakalla ja pakastaa.
Pidätkö rapeaksi paistetusta tofusta? Jos vastaat kyllä, mitä luultavimmin nostat peukaloa seitanille, eli aasialaislähtöiselle, vehnän proteiinista valmistetulle lihan kaltaiselle – lihakkeelle. Seitan muistuttaa monella tapaa kiinteää tofua, mutta on aavistuksen... no, ihanampaa. Lihamaisempaa!
Valmista seitania myydään ekokaupoissa, mutta herkun valmistaminen onnistuu myös itse. Hommaan ei periaatteessa tarvita muuta kuin kärsivällisyyttä, vehnäjauhoja sekä saavikaupalla vettä.
Jauhoista ja vedestä sekoitettua tavallista taikinaa vaivaillaan vuoronperään kylmän ja kuuman veden alla, jotta vehnän tärkkelys liukenee veteen. Puolen tunnin lilluttelun aikana taikinapallon koko hupenee yli puolella. Jäljelle jää silkkaa gluteenia, joka muistuttaa liian kauan pureskeltua hubbabubbaa.
Löperö möykky keitetään suolaisessa mausteliemessä, ja kas, lopputuloksena on kiinteä seitanpallero.
Seitanin tekoon kannattaa käyttää tavallisia luomuvehnäjauhoja. Homma onnistuu myös graham- tai spelttijauhoilla, mutta periaatteessa moinen hienostelu on turhaa. Suurin osa viljan kuoriosista liukenee huuhteluissa joka tapauksessa pois.
Keittoliemen, ja samalla myös seitanin, makua voi varioida loputtomasti. Inkiväärin, chilin ja sitruunaruohon tai sitruunakuoren maut antavat seitanille aasialaisen vivahteen. Sipuli, maustepippuri ja laakerinlehdet tuovat seitaniin ripauksen mummon lihapullaa.
Seitan kannattaa säilyttää mausteliemessään ja käyttää viikon sisällä.
Vehnägluteeni sopii lähes kaikkeen mihin kiinteä tofukin. Varminta on tähdätä rapeaan ja suolaiseen lopputulokseen. Hyvää tulee takuulla, kun seitanin viipaloi, kääntelee palat soijakastikkeessa ja paistaa pannulla öljyssä rapeiksi ja ruskistuneiksi.
Tweet