Älkää äänestäkö!

26.9.2008 9.35

Laura Häkli

Mikä on paras keino pitää nuoret aikuiset kotona vaalipäivänä? Kannattaa kampanjoida äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi ja saarnata äänestämisen tärkeydestä. Kannattaa painattaa vaalipäivämäärä pipoihin ja jakaa niitä räntäsateessa.

Tutkija Hanna Wassin tuoreen väitöskirjan mukaan juuri me radikaalien suurten ikäluokkien jälkeläiset, 1970-luvulla syntynyt yksilöllisen valinnan sukupolvi, äänestämme vähiten, vaikka meitä on valistettu äänestämisen tärkeydestä eniten.

Eikä äänestämättä jättäminen johdu huonosta vaalisäästä. Se on tutkimuksen mukaan ”pysyvä käyttäytymismalli”, siinä missä latten juominen.

Kuukauden päästä pidettävien kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus hätyyttelee todennäköisesti taas laiskuusennätyksiä. Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti oli reilut 58, mikä on Suomen toiseksi huonoin vuoden 1950 jälkeen.

Äänestyslaiskuus hyödyttää ennen kaikkea kokoomusta, sillä ahkerimmin äänioikeuttaan käyttävät hyvätuloiset, keski-ikäiset ja koulutetut.

Nukkuvien puolueen kanssa kovimmin taas kisaavat vihreät. Syyn voi kaivaa vihreiden protestipuoluehistoriasta: ääni vihreille on ollut ääni toisenlaiselle politiikalle, mutta myös äänestämättä jättäminen on ollut vastalause nykymenolle.

Vihreät eivät myöskään ole pitäneet kuntaa yhtä tärkeänä päätöksentekofoorumina kuin esimerkiksi Euroopan unionia. Kuntavaaleissa vihreiden kannatusprosentti on kieppunut seitsemässä, mutta EU-vaaleissa se on ollut yli kymmenen, vuonna 1999 peräti 13,4.

1970-luvulla syntyneille vihreät on läheinen puolue: ympäristöongelmat ovat meille arkipäivää ja kehitysyhteistyö, tasa-arvo ja ihmisoikeudet perusarvoja. Ja kuin vihreiden kiusaksi juuri me emme äänestä.

Miten ihmeessä jaksaisimme parin viikon päästä tehdä toisenlaisen yksilöllisen valinnan – ja äänestää? Valistusta ja kehotuksia paremmin saattaisi toimia suurten ikäluokkien ääneenlausuttu ukaasi, ettei meidän kannata äänestää, koska he voittavat kuitenkin.

Lisää toimituksen kommentteja löydät täältä.