Pahan performanssi

24.9.2008 14.29

Anna Tommola

Mitä pitäisi päätellä, kun nuori mies menee ja ampuu joukon ihmisiä ja itsensä? Tai kun vielä toinen menee ja tekee saman perässä?

Ainakin pitäisi todeta, ettei aseen hallussapito ole mikään perusoikeus.

Mielenterveyspalveluita taas pitäisi olla enemmän, selvä se.

Mutta ongelma ei tyhjene tähän.

Olkoonkin viisastelua, maailmanjärjestyksessä on iso virhe. Isompi kuin puutteellinen mielenterveyshuolto – joka on aina jälkihoitoa – tai löperö aselaki.

Tuo virhe vaikuttaa sekä siihen, että meillä on niin paljon pohjimmiltaan yksinäisiä, irrallisia ja epävakaita nuoria ihmisiä, että siihen, millaisia keinoja nämä ihmiset hakevat epätoivonsa purkamiseen.

Jokelan ja Kauhajoen tragediat ovat aikamme tuotetta.

Kilpailuun, arviointiin ja yksilösuorituksiin perustuva ajattelu on tunkeutunut läpi koko yhteiskunnan ja hajottanut yhteisöjä, asettanut ihmiset toisiaan vastaan, jatkuvaan epävarmuuden tilaan.

Mutta ristiriitaisesti myös yksilö on säpäleinä. Ihmisen on muututtava jatkuvasti menestyäkseen ja pysyäkseen tehokkaana ja kilpailukykyisenä, muokattava identiteettiään, brändättävä itseään.

Ja jos ei muuten koe olevansa mitään tai kuuluvansa mihinkään, tai on se ihan tavallinen harmiton kaveri muttei tule todella nähdyksi, voi aina rakentaa itselleen uuden vaikuttavamman virtuaaliminuuden ja asettaa sen koko maailman silmien eteen. Tehdä itsestään performanssin.

Välineitä ei puutu, enkä tarkoita pelkästään teknisiä edellytyksiä. Ihmiset oppivat käyttämään julkisuutta hyväkseen ihan siinä missä tosi-tv- ja lööppijulkisuus käyttää ihmistä.

Näytösluontoista väkivaltaa tursuvassa ja mielihalujen välitöntä toteuttamista korostavassa maailmassa tuntuu sairaalla tavalla liki väistämättömältä, että joku vihaa täynnä oleva rikkinäinen ihminen ryhtyy toimeen ja "näyttää niille kaikille".

Silmittömässä väkivallassa on epäilemättä jotakin narsistista, vallanhalua tyydyttävää, äärimmäistä elämystä – ei ajallemme vierasta sekään.

Välittämisestä ja huolenpidosta puhuminen tuntuukin nyt vähän falskilta. On outoa odottaa koululaisten oppivan piittaamaan toistensa pahasta olosta, jos koko pahaa oloa tuottava yhteiskuntajärjestys heidän ympärillään hiljaisesti hyväksytään tai ainakin siihen alistutaan.

Lisää toimituksen kommentteja löydät täältä.