Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Riisiä, kauraa vai kenties spelttiä?
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain vihreää. Joka keskiviikko päivittyvä blogi, joka päättyy vihreisiin häihin syyskuussa 2008.
10.9.2008
Jos haluaa järjestää todelliset ekohäät, ne kannattaa järjestää kesällä, kuten kukkien valintaa pohtiessani vinkkasin. Häitä kannattaa myös suunnitella ja järjestää hyvissä ajoin.
Häihimme on nyt reilu viikko, ja mitä lähempänä h-hetki on, sitä vähemmän ehtii ja jaksaa punnita eri vaihtoehtojen ekologisuutta.
On myös turhauttavaa, ettei voi vaikuttaa kaikkeen sellaiseen, mihin haluaisi. Joudumme käyttämään loppuillasta pitopalvelun lähdettyä kertakäyttömukeja, koska emme saisi lasiröykkiötä kuljetettua pois Suomenlinnasta.
Katselin kaupassa maissitärkkelyksestä tehtyjä maatuvia kertakäyttömukeja, mutta niidenkin hyöty valuu hukkaan, kun juhlapaikalla ei ole biojäteastiaa. Maissi- ja muoviastioiden valmistukseen kuluvassa energiassa ja luonnonvaroissa tuskin on suurta eroa, ainakaan maissin eduksi.
Ehkä astiat pitäisi syöttää hauskana leikkinä vieraille tai käydä yön pimeydessä kaivamassa Ehrensvärdin hautamuistomerkkiin.
Viime päivinä olemme myös pohtineet, mitä varata hääparin päälle heitettäväksi kirkosta tulon jälkeen. Pulujen sanotaan saavan riisistä vähintäänkin vatsavaivoja.
Kysyin vahtimestarilta kirkon riisipolitiikkaa, ja kuulemma kaikkea muuta saa heittää, paitsi pikkukiviä.
Helppo ekovaihtoehto on taputtaminen. Pohdimme myös kuivattuja syyslehtiä, mutta kaaso epäili, ettei niitä saa lentämään mihinkään, ainakaan oikeaan suuntaan.
Päädyimme lopulta kauranjyviin, niiden nyt ei ainakaan pitäisi aiheuttaa linnuille joukkokuolemaa.
Voisi myös kuvitella, että muutama kourallinen ruokakasvin jyviä kuluttaa vähemmän luonnonvaroja kuin esimerkiksi nippu ruusun tai muun toisella puolella maailmaa varta vasten kasvatetun leikkokukan lehtiä.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
