Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Vihreä bisnes. Toimittaja Terhi Brusin seuraa blogissaan ekotaloutta, viherpesua, työtä ja kuluttamista.
27.8.2008
Markkinatutkimusfirma Nielsenin mukaan joka kolmas eurooppalainen voidaan luokitella lohaksi, terveyttä ja kestävää kehitystä arvostavaksi kriittiseksi kuluttajaksi. Lyhenne tulee käsitteestä Lifestyles of Health and Sustainability.
Neo-ekologia, eli uusvihreys, pysyy kuluttamisen ja elämäntyylin megatrendinä seuraavat 30–50 vuotta, arvioi saksalainen tulevaisuudentutkimuksen laitos Zukunftsinstitut.
Frankfurtissa alkukesästä pidetty Karma Konsum -kongressi nimitti uusvihreitä kuluttajia nimellä
eko 2.0.
Käytetään heistä mitä nimeä tahansa, kyse on kuluttajista, joiden vihreys on hyvin joustavaa ja vaihtaa tuotteesta ja asiasta riippuen sävyään kuin kameleontin nahka.
Itse olen mieltänyt vihreäksi kuluttamiseksi sen, että roinaa ei hommata statuksen tai elvistelyn vuoksi eikä yli tarpeen. Kun elämän tarkoitus ei ole kuluttaminen, voi työnkin ottaa halutessaan rennommin, ja aikaa jää enemmän elämän tärkeämmille asioille.
Olen seurannut uusekojen nousua skeptisenä ja hieman huvittuneenakin. Mutta on pakko myöntää, että sen myötä ekoasioista on tullut teema sellaisissakin piireissä, joissa niitä ei ole aiemmin pohdittu.
Yhdessä asiassa pidän uusekoja todella tervetulleena ilmiönä. Vihreästä kuluttamisesta on nimittäin tullut nautintoa sen ikuisesti jauhetun kieltäymyksen sijaan.
Kuka tuon kieltäymyksen idean on edes keksinyt? Ehkä ne ekologisesta kuluttamisesta viis veisaavat, joille ilmiö on ollut käsittämätön, vieras ja siksi uhkaava peikko.
Kuluttajan vallan ottaminen omiin käsiin on ehdottomasti ilo ainakin täällä Saksassa, missä vaihtoehtoja on tarjolla riittävästi ja siedettävin hinnoin.
Uusvihreys elää uusilla foorumeilla. Olen viime aikoina seikkaillut Utopiassa, oman määritelmänsä mukaan “strategisen kuluttamisen ja kestävän elämäntyylin nettiyhteisössä”, jonka jäsenmäärä kasvaa ripeästi ja ylittää tällä viikolla 21 000.
Utopistit vinkkaavat toisiaan hyvistä tuotteista ja firmoista tai oksettavista mainoksista, joiden vihreissä lupauksissa ei ole tippaakaan totuutta. He kertovat ideoistaan maailman parantamiseksi ja kompastuskivistä oman elämänsä vihertämisessä.
Joukko on äärimmäisen kirjava, ja siinä piilee oikeastaan koko foorumin juju.
Vihreän kuluttajan on vaikea tunnistaa lajitovereitaan kadulla, bussissa tai kaupassa, mutta ihmisillä on kuitenkin suuri kiinnostus vaihtaa ajatuksia ja yhdistää voimansa maailman parantamiseksi.
Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Berliinissä. Lisää Brusinin blogitekstejä löydät täältä.
Tweet