Leipäjonot pitenivät

12.1.2007 5.56

Taina Ahtela

Suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle jäävien määrä on kasvanut. Samalla entistä harvempi pienituloinen saa toimeentulotukea, kertoo tuore selvitys.

Joukko suomalaisia jää yhä pahemmin jälkeen yleisen tulotason nopeasta noususta. Suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle jää jo kaksitoista prosenttia suomalaisista, kun kymmenen vuotta sitten luku oli kahdeksan prosenttia. Tieto käy ilmi Stakesin erikoistutkija Pasi Moision tuoreesta selvityksestä.

Luvut selittävät, miksi leipäjonot ovat pysyneet nousukauden aikana lamavuosien tasolla tai jopa pidentyneet. Ruoka- ja vaateapua jakavasta Hurstin säätiöstä esimerkiksi arvioidaan, että avun hakijoiden määrä jopa tuplaantui viime vuonna.

”Tänä jouluna lähti ennätyksellinen määrä joulupaketteja ympäri Suomea”, Heikki Hursti sanoo. Hurstin yhdistyksestä viikoittaista ruoka-apua hakee yleensä 500–700 henkeä.

Tilanne on sama muissakin yhdistyksissä.

”Joka viikko ruoka-apua hakee 30–40 uutta perhettä”, kertoo toiminnanjohtaja Liisa Aalto Manna-avusta.

Moision mukaan suhteellinen köyhyys on kasvanut tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Taustalla on laman perintönä Suomeen jäänyt korkea työttömyys sekä pätkä- ja osa-aikatöiden lisääntyminen.

Yleisimmin käytetty köyhyyden mittari, Eurostatin suhteellinen köyhyysraja, on 60 prosenttia keskimääräisestä tulotasosta. Tämän alapuolelle jäävät tulot eivät riitä minimielintasoon.

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten säännölliset ansiot ovat kasvaneet kuudessa vuodessa reilun neljänneksen. Myös tulonsiirroilla elävien tulot ovat kasvaneet, mutta hitaammin kuin työssä käyvien.

Toimeentulotuen ostovoima on vähentynyt kymmenessä vuodessa lähes viisi prosenttia, kun ansiotulojen ostovoima on kasvanut reilut 29 prosenttia, kertoo erikoistutkija Pertti Honkanen Kelasta. Honkasen mukaan toimeentulotuen ostovoiman pieneneminen selittyy pitkälti 1990-luvun lopun säästötoimilla, indeksijäädytyksillä.

Sosiaaliohjaaja Marjatta Vesterinen Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa näkee vaikutukset työssään.

”Toimeentulotuen varassa elävät eivät pysty elämään normaalia elämää. Esimerkiksi liikkuminen on vaikeaa, kun ei ole varaa kaupungin sisäisen liikenteen matkakorttiin”, Vesterinen sanoo.

Reilut 40 euroa maksava matkakortti lohkaisee ison osan vajaan neljänsadan euron perusosasta.

Suhteellisen köyhyyden kasvusta huolimatta toimeentulotuen saajien määrä on vähentynyt kolmanneksella kymmenen vuoden aikana. Monen pienituloisenkin tulot ovat nousseet sen verran, etteivät ne enää oikeuta toimeentulotukeen. Tuloerot näyttävät siis kasvavan myös pienituloisten kesken.

”Ne, jotka jäävät toimeentulotuen varaan, ovat entistä pidemmillä tukijaksoilla. Pitkäaikaisten toimeentuloasiakkaiden määrä ei ole vähentynyt läheskään samassa suhteessa kuin lyhytaikaisten asiakkaiden määrä”, Moisio sanoo. Köyhät kotitaloudet pysyvät köyhinä aiempaa pidempään.

Vesterisen mukaan toimeentulotuen hakijoita karsii myös se, että moni köyhä on väsynyt nöyryyttäväksi koettuun kuukausittaiseen paperisotaan.

”Osa ei hae toimeentulotukea, koska ei yksinkertaisesti enää jaksa, vaan käy mieluummin leipäjonossa”, Vesterinen sanoo.